Innovatiivisia ajatuksia ja mukavia uutisia Kulttuuriympäristöpäivillä 2018 Joensuussa

Museovirasto on järjestänyt Kulttuuriympäristöpäiviä (entiset maakuntamuseoiden neuvottelupäivät) vuodesta 2008. Päivillä tuuletetaan ajatuksia ja verkostoidutaan. Periaatteisiin on kuulunut myös tapahtuman järjestäminen aina yhteistyössä jonkun maakuntamuseon kanssa sen sijaintipaikkakunnalla.

Lokakuun lopussa lähes 80 kulttuuriympäristöalan ammattilaista ja muuten asiasta kiinnostunutta kokoontui Joensuun Carelicumiin. Tällä kertaa nostettiin laaja-alaisesti esiin innovaatioita ja työn muutoksia. Kulttuuriperintö on itsessään innovaatio, sosiaalinen sellainen, muistutti Mikko Härö avauspuheenvuorossaan. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.

Museokentän suurin muutos on juuri nyt kolmikirjaiminen, vos. Pohjois-Karjalan museon johtaja Tarja Raninen-Siiskonen kertoi iloisen uutisen: töitä tehdään nyt tosissaan sen eteen, että museosta tulisi uuden museolain mukainen alueellinen vastuumuseo vuoden 2020 alusta. Tämä merkitsisi rakennustutkijan ja arkeologien palkkaamista museoon. – Tämä olisi todella merkittävä askel Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöpalveluille.

Voiko robotti korvata intendentin?

Robotiikka ja vastuukysymykset eivät ole ihan arkityömme peruskauraa, ainakaan vielä, mutta filosofiparivaljakko Raul Hakli & Pekka Mäkelä onnistui vuoropuhelullaan auttamaan yleisöä ajattelemaan tulevaisuutta. Juuri ajattelemaan auttaminen on heidän mukaansa filosofien tehtävä. Tulevaisuuden työntekijöiden on vähintään ymmärrettävä uusien työkalujen, robotiikankin, toimintaperiaatteita. Humanistien tulee kantaa erityisvastuunsa teknologisten muutosten merkityksestä kielelle, kulttuurille, osin ympäristölle ja sosiaalisille käytännöillemmekin. – Ja ei, vastuuta ei filosofien mielestä voi siirtää koneille, joilta puuttuu autonomia, vaan intendenttiä tarvitaan myös jatkossa.

Itseään tekniikan ylpeäksi edustajaksi kutsunut Kari Leppälä maalasi lavealla pensselillä kuvaa innovaatioista ja niiden vaikutuksista ympäristöön eri aikoina. Millainen innovaatioiden omaksuja itse olet: uranuurtaja ja keksijä, utelias kokeilija, suuren enemmistön edustaja vaiko vastaanharaava jäärä?

Loikka kestävyydestä ja kasviperinnöstä avoimempaan ympäristövaikutusten arviointiin

Ehkä hieman yllättävälläkin tavalla kasviperintö, vanhat ja perinteiset kasvit ja niiden geenivarat, on ajankohtaisempaa kuin koskaan. – Tämä kävi ilmi Sirkku Pihlmanin Yhä uudelleen uusi -esityksestä. Kasvien ja ihmisten suhde sekä paikallisuus nostavat päätään kestävyyden ja ilmastokysymysten myötä.

Kestävän kehityksen ajattelun kehittyminen on myös ympäristövaikutusten arvioinnin synnyn taustalla, kertoi Itä-Suomen yliopiston professori Ismo Pölönen. Viheliäisten ongelmien, kuten ilmastokysymysten, ratkaiseminen entistä laajemman yhteistyön avulla on rantautumassa ympäristövaikutusten arviointiin. Yhteistoiminnallinen suunnittelu merkitsee laajaa osallistumista ja vuoropuhelua sekä kansalaisten, konsulttien, yritysten ja hallinnon yhteistä tiedontuotantoa. Yhteistoiminnallisuudella voidaan saavuttaa ”sosiaalinen toimilupa” muutokselle: näin oikeustieteilijä astui sosiaalitieteiden käsitekentälle. Vuoropuhelua ja yhteistä tiedontuotantoa on syytä pohtia kulttuuriympäristöä (kulttuuriperintöä) koskevissa prosesseissakin.

Innovatiiviset käytöt ja toiminta-mallit

Päivillä kuultiin myös virkistäviä esimerkkejä siitä, miten rakennusperinnön säilymistä voidaan edesauttaa kehittämällä sosiaalisia ja taloudellisia toimintamalleja. Kaupunkiaktivisti, suunnittelija ja tuottaja Jaakko Blombergille esitetään usein kysymys: meillä on tällainen tila, mitä me voitaisiin tehdä? Blombergin erikoisalaa ovat yhteisöllinen kaupunkikulttuuri, yhteiskehittäminen ja kaupunkitaide. Hän on ollut luomassa monia suosittuja yhteisöllisiä tapahtumia sekä edistämässä tyhjilleen jääneiden tilojen uudelleenkäyttöä. Toiminnan ytimessä on ihmisten saaminen mukaan sekä ideoimiseen että toteuttamiseen.

Sosiaalinen media ja erilaiset digitaaliset sovellukset ovat tuoneet monia uusia mahdollisuuksia ihmisten mukaan saamiseen, mutta Blombergin mukaan perusresepti ihmisten osallistumisella on varsin yksinkertainen: palkinnon täytyy olla suurempi kuin vaiva! Osallistumiselle tulee olla myös tarve ja ihmisten omalle luovuudelle täytyy olla tilaa.

Jyväskylässä joukko esittävän taiteen toimijoita on lyöttäytynyt yhteen tavoitteenaan saada pitkään kaivatut tilat toiminnalle ja samalla tuoda uutta elämää Jyväskylän yliopiston seminaarinmäellä tyhjilleen jääneeseen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Villa Ranaan. Tiloihin pääsy on viivästynyt, mutta toiminta on jo käynnistynyt pop-up -tiloissa, kertoi hanketta toteuttamaan perustetun Jyväskylän Kulttuuritalon tukiyhdistyksen puheenjohtaja Kyösti Ylikulju. Jäämme odottamaan hyviä uutisia Jyväskylästä!

Uusia tuulia Aalto-kohteissa

Noora Kiili korosti kaikkien tahojen kutsumista saman pöydän ääreen sekä työpajamuotoisen käytännön kehittämistyön merkitystä Alvar Aalto -matkailureittihankkeessa. Hankkeessa on kehitetty matkailupaketteja ja lanseerattu Visit Alvar Aalto -verkkopalvelu. Tavoitteena on laajentaa palvelua lähitulevaisuudessa myös eurooppalaisiin kohteisiin. Rahasta on uskallettava puhua ja markkinoinnin ammattilaiset täytyy ottaa mukaan alusta pitäen, Kiili painotti.

Millaisena vähemmän tunnettu Aalto-kohde, Lieksan Mätäsvaara, sen historia ja säilynyt rakennuskanta näyttäytyivät Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtiopiskelijoille? Iida Kalakoski esitteli opintoprojektin tuloksena syntyneitä visioita ja kehittämisideoita, joissa luonnonläheisyys nähtiin alueen kehittämis- ja matkailuvalttina.

Kaivospaikkakuntien säröt luovuuden pohjana

Kaivoskulttuuria tutkinut yliopistolehtori Simo Häyrynen Itä-Suomen yliopistosta muistutti, että päättynyt teollisuustoiminta ei jätä jälkeensä vain tyhjentyneitä rakennuksia vaan myös omanlaisensa paikalliskulttuurin valoineen ja varjoineen. Teollisuuspaikkakunnilla teollisuuden jättämää tyhjiötä on usein pyritty täyttämään kulttuurilla. Helposti päädytään yksipuoliseen ja myönteisiä piirteitä korostavaan kulttuuriperintöön, vaikka myös ikävät kokemukset voivat toimia luovuuden pohjana.

Kulttuuriperinnön digitaaliset yhteisöt

Päivien päätteeksi Tapani Sainio opetus- ja kulttuuriministeriöstä haastoi miettimään, mikä on muuttunut digitalisaation myötä ja mitä ovat kulttuuriperinnön digitaaliset yhteisöt. Lähemmäs toimintaa vei Outi Putkosen esitys hackathoneista ja kulttuuriympäristötiedosta. Hackathonit tarjoavat tavan hyödyntää digitaalista kulttuuriympäristötietoa uusilla ja innostavilla tavoilla.

”Kokonaisuutena päivistä jäi hyvä fiilis: kiinnostavia esityksiä monipuolisesti eri aiheista”

Palautteessa päivien sisältöä kuvattiin virkistäväksi, ajankohtaiseksi ja asiantuntevaksi. Paikalliset aiheet koettiin kiinnostavina ja niitä toivottiin myös lisää samoin kuin keskustelua digiajan tarjoamista mahdollisuuksista ja verkostoyhteistyöstä. Kiitoksen HILMA-museolle yhteistyöstä, viihdyimme Joensuussa. Ensi vuonna tavataan taas, mutta missä? Kulttuuriympäristöpäiville haetaan seuraavaa pitopaikkaa: saa ilmoittautua tai ilmiantaa hyvän yhteistyömuseon!

Satu Kähkönen ja Ulla Salmela

Talvinen Joensuu tarjosi kauniit puitteet Kulttuuriympäristöpäiville. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto

Kulttuuriympäristöpäiville osallistui tänä vuonna lähes 80 kulttuuriympäristön asiantuntijaa tai muuten aihepiiristä kiinnostunutta henkilöä. Kuva: Ulla Salmela, Museovirasto

Tarja Raninen-Siiskonen kertoi kulttuuriympäristötehtävien kannalta erittäin iloisen uutisen: Pohjois-Karjalan museosta koetetaan saada alueellinen vastuumuseo 2020 alkaen. Kuva: Ulla Salmela, Museovirasto

Miten saat ihmiset mukaan? Yksinkertainen resepti: palkinnon tulee olla vaivaa paljon suurempi. Kuva: Ulla Salmela, Museovirasto

(3.12.2018)

Etusivu

Arkisto

Linkit