Uskonnollinen kulttuuriperintö, Euroopan perintö tulevaisuudelle

Kooste ja näkökulmia alan konferenssista Pariisissa 11.‒13.10.2018

Museovirasto valmistelee parhaillaan yhteistyössä kumppaneidensa kanssa kirkollisten rakennusten hoito-opasta. Erikoistutkija Satu Kähkönen kävi kuulemassa miltä uskonnollisen kulttuuriperinnön tila eurooppalaisittain näyttää.

Eurooppalaisen kulttuuriperintövuoden 2018 tapahtumiin kuuluva Uskonnollinen kulttuuriperintö, Euroopan perintö tulevaisuudelle -konferenssi järjestettiin UNESCON päämajassa Pariisissa. Järjestäjänä toimi vuonna 2008 perustettu Future for Religious Heritage -verkosto, jonka tavoitteena on löytää ratkaisuja uskonnollisen kulttuuriperinnön säilymisen haasteisiin. Verkostolla on jäseninä kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, kulttuuriperintöorganisaatioita, kirkollisia toimijoita sekä yliopistoja yli 30 maasta. Pariisiin kokoontui yli 200 osallistujaa keskustelemaan eri toimijoiden rooleista ja mahdollisuuksista uskonnollisen kulttuuriperinnön vaalimisessa sekä jakamaan asiantuntemusta ja hyviä käytäntöjä.

Uskonnollisen kulttuuriperinnön merkitys ja tulevaisuudenkuvat

Konferenssin avajaispuheenvuoroissa korostettiin uskonnollisen kulttuuriperinnön merkitystä. Euroopassa on yli puolimiljoonaa uskonnollista rakennusta (kirkkoa, temppeliä, moskeijaa, synagogaa), joista monilla on pitkä ja vaiherikas historia. Kirkot ovat tärkeitä myös kirkkoon kuuluttamattomille. Niillä on usein keskeinen rooli sijaintipaikkansa yhteisessä historiassa sekä ihmisten henkilökohtaisissa muistoissa. Kirkot ovat tärkeitä maamerkkejä ja eriaikojen rakentamisen taidonnäytteitä. Niissä näkyy myös lukuisten suunnittelijoiden, taiteilijoiden ja käsityöläisten kädenjälki.

Kaikkialla Euroopassa kirkkoja ja muita uskonnollisia rakennuksia käytetään yhä enemmän muihin kuin jumalanpalvelustarkoituksiin. Niissä järjestetään konsertteja, konferensseja ja näyttelyitä, mutta niitä on muutettu myös kokonaan maalliseen käyttöön. Kirkkoja suljetaan ja puretaan käytön tai varojen puutteessa. Luopumisen tarve ja aikataulu ovat erilaisia eri maissa, eri alueilla ja eri uskontokunnissa, mutta suuntaus on yhteinen. Hätkähdyttävimmät luvut esitettiin Alankomaista: maan 6000 kirkosta on suojeltu 2350 ja on arvioitu, että seuraavan kymmenen vuoden kuluessa jopa 2/3 kirkoista suljetaan.

Future for Religious Heritage -verkoston puheenjohtaja ja La Sauvegarde de L’Art Français -säätiön presidentti Olivier de Rohanin mukaan yksi keskeisimmistä haasteista on se, ettei historiallisten uskonnollisten rakennusten hoito ole selkeästi kenenkään keskeisenä kiinnostuksen kohteena: uskonnollisten yhteisöjen tavoitteet ovat pääasiassa hengellisiä, hallitukset pyrkivät vähentämään kuluja, paikallisten toimijoiden ja rakennusperinnöstä huolehtivien tahojen resurssit puolestaan ovat rajalliset. Rakennusperinnön säilymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on rakennusten pitäminen kutsuvina, kiinnostavina ja avoimina. Asenteet muuta kuin jumalanpalveluskäyttöä kohtaan vaihtelevat Euroopan eri maissa, mutta vaihtoehtoista, sopivaa käyttöä pidetään usein parempana kuin sulkemista tai purkamista.

Omistajuus ja korjaushankkeiden haasteet

Kokemus uskonnollisen rakennusperinnön merkityksestä ja huoli sen tulevaisuudesta toimivat konferenssissa yhdistävinä tekijöinä mutta käytännön tasolla, esimerkiksi rakennusten omistajuuteen ja korjauksen- ja hoidon rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä Euroopan eri maiden välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi Ranskassa kirkko ja valtio erotettiin toisistaan vuonna 1905. Vuoden 1907 lainsäädännössä täsmennettiin, että kirkot ovat valtion omaisuutta. Ranskan 154:stä katedraalista valtio omistaa 87. Loput 67 on kuntien omistuksessa. Esimerkiksi Pariisin kaupunki omistaa 85 kirkkoa, 3 synagogaa ja 5 temppeliä. Saint-Omerin kaupunginjohtaja François Decoster kertoi Saint-Omerissa toteutetuista kirkkojen korjaus- ja käyttötarkoituksen muutoshankkeista ja niihin liittyvistä haasteista kaupungin kannalta. Saint-Omer kuuluu kaupunkeihin, joissa sijaitseva katedraali on kaupungin omistuksessa. Saint-Omerissa kirkollista rakennusperintöä pidetään tärkeänä ja kirkolliset rakennukset halutaan pitää avoimina ja käytössä, mutta useita historiallisia rakennuksia omistaville kaupungille korjaushankkeet ovat kalliita ja niihin liittyy myös korjaushankkeen valvontavastuu ja paljon hallinnollista työtä.

Ratkaisuja strategisesta suunnittelusta ja uusista toiminta- ja rahoitusmalleista

Alankomaissa haasteisiin on pyritty etsimään ratkaisuja käynnistämällä uskonnollisen rakennusperinnön käytön ja hoidon kysymyksiin keskittyvä kansallinen ohjelma. Frank Strolenbergin mukaan nykyisessä ajattelussa painopiste on erilaisten mahdollisuuksien kartoittamisessa. Samalla toimijoiden piiriä on pyritty laajentamaan kirkkojen hallinnosta ja kulttuuriperintöasiantuntijoista koko kansalaisyhteiskuntaan. Kuntia kannustetaan kaikkien, ei vain historiallisten kirkkojen, tulevaisuutta tarkastelevaan strategiseen suunnitteluun. Kirkkojen ylläpitoon ja restaurointiin myönnettävää valtion rahoitusta ollaan muuttamassa niin, että siinä painottuu entistä enemmän kestävä kehitys ja saavutettavuus.

Becky Clark puolestaan kertoi Englannin kirkon kirkkorakennusten hoidon strategisesta lähestymistavasta. Valtion tuki Englannin kirkolle päättyi vuonna 2017. Myös käyttö vähenee: Englannin kirkolla on 16 000 kirkkorakennusta, joista suojeltuja on 12 500. Kirkoista 78% sijaitsee alueilla, joissa asuu vain 17% väestöstä. Englannin kirkko ei kuitenkaan ole luopumassa kirkkorakennuksistaan. Tavoite edellyttää kokonaisvaltaista suunnittelua sekä dialogia kirkon ja paikallishallinnon kesken. Strategisessa suunnittelussa on selvitetty mm. rakennusten määrä, sijainti ja kunto sekä se, miten hyvin rakennukset vastaavat seurakunnan nykyisiin tarpeisiin. Lisäksi on pohdittu, miten järjestää niiden kirkkojen hoito, jotka eivät ole säännöllisessä jumalanpalveluskäytössä. On myös pyritty tunnistamaan muita potentiaalisia käyttötarkoituksia kuten tilojen hyödyntämistä kaupallisessa, kulttuuri- tai yhteisökäytössä. Tavoitteena on, että parempi ymmärrys rakennuksista helpottaa seurakuntien hoitotaakkaa ja auttaa suunnittelemaan tulevaisuutta. Kansallisen ohjauksen lähtökohtana on, että hiippakunnat valitsevat strategisesta viitekehyksestä itselleen sopivan lähestymistavan.

Uskonnollisen ja maallisen kohtaaminen

Groningenin yliopiston Uskonto ja kulttuuriperintö -keskuksen johtaja, maallistumisen ja uskonnollisuuden kohtaamisia ja suhdetta yhteiskunnassa tutkinut professori Todd Weir nosti puheenvuorossaan esille, että uskonnollisuus ja hengellisyys eivät ole menettäneet merkitystään maallistuneissa länsimaisissa yhteiskunnissa. Sekä aineellista että aineetonta uskonnollista kulttuuriperintöä pidetään tärkeänä. Kulttuuriperintö voikin toimia tärkeänä välittäjänä uskonnollisten ja maallisten yhteisöjen välillä.

Paavillisen kulttuurineuvoston sihteeri piispa Paul Tighe korosti omassa puheenvuorossaan, että kirkko ei ole museo. Hän pohti, miten kirkot voisivat samanaikaisesti säilyttää merkityksensä kirkkoina ja elävinä uskon yhteisöinä sekä pitää ovensa avoinna kaikille ja kertoa tarinaansa lähestyttävästi? Tighen mukaan juuri kirkollinen rakennusperintö ja taide tarjoavat tähän paljon mahdollisuuksia.

Mallia muilta kulttuuriperintösektoreilta?

Konferenssissa tarkasteltiin myös uskonnollisen kulttuuriperinnön suhdetta muihin kulttuuriperintösektoreihin, erityisesti sotilaalliseen, teolliseen ja maisema-perintöön ja kysyttiin, mitä muilta kulttuuriperintösektoreilta olisi mahdollista oppia. Rafaël Deroo EFFORTS -järjestöstä toi esiin, että uskonnollisen ja sotilaallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyy monia kiistanalaisia ja vaikeita kysymyksiä, mutta korosti samalla sitä että juuri vaikeat kysymykset johdattavat usein merkityksellisten asioiden äärelle. Puheenvuoroissa tuli selkeästi esille se, miten monessa mielessä uskonnollinen, sotilaallinen ja teollinen kulttuuriperintö ja maisema ovat kytköksissä toisiinsa. Dirk Gotzmann havainnollisti, miten monella tavalla uskonnolliset rakennukset, niiden rakentaminen ja niihin liittyvä toiminta on muokannut maisemaa eri aikoina ja miten uskonto on vaikuttanut tapaan, jolla katsomme maisemaa.

Turismi – uhka vai mahdollisuus?

Euroopan tunnetuimmissa kirkoissa käy suuri määrä vierailijoita. Notre-Dame Pariisissa on Euroopan vierailluimpia kohteita (13 miljoonaa kävijää vuosittain). Puheenvuoroissa esiteltiin useita kohteita, joita ylläpidetään pääasiassa matkailusta saaduilla varoilla. Valerie Humphreyn mukaan Lontoon Westminister Abbey ei tulisi toimeen ilman turismia, koska se ei poikkeuksellisen asemansa vuoksi saa rahoitusta muualta. Westminister Abbey’ssä käy vuosittain n. 1,8 miljoonaa matkailijaa ja vierailu on turisteille maksullinen. Humphrey korosti, että vaikka Abbey’n kaltaisten ikonisten kohteiden ei juuri tarvitse markkinoida itseään, pääsymaksulle täytyy tarjota vastinetta ja tiloja sekä palveluja täytyy jatkuvasti kehittää. UNESCON maailmanperintölistalle tänä vuonna lisätty Naumburgin katedraali Saksassa oli esimerkkinä kohteesta, jossa toimintaa ja tiloja pyritään kehittämään uusien kävijöiden houkuttelemiseksi. Keskustelussa keskityttiin enemmän mahdollisuuksiin kuin uhkiin ja tuotiin esille se, ettei syy ongelmiin ole useinkaan turismissa sinänsä vaan sen hallinnassa ja korostettiin, että matkailun laatuun ja määrään voidaan vaikuttaa suunnittelulla.

Keskiössä eurooppalainen, kristillinen kulttuuriperintö. Entä muut?

Konferenssissa keskityttiin pääasiassa eurooppalaiseen ja kristilliseen kulttuuriperintöön. Ruth Ellen Gruber kuitenkin muistutti omassa puheenvuorossaan juutalaisen kulttuuriperinnön säilymiseen liittyvistä haasteista ja perinnön merkityksestä Euroopassa. Professori Randall F. Mason Pennsylvanian yliopistosta toi mukaan yhdysvaltalaisen näkökulman ja käytti esimerkkinä Philadelphiaa, joka on tunnettu uskonnonvapaudestaan ja jossa on paljon eri kirkkokuntien kirkkorakennuksia. Yhdysvalloissa kirkkoja ja valtio ovat aina olleet erillään ja kirkkokanta on nuorempaa kuin Euroopassa. Kirkkoja on viime vuosina sekä purettu että otettu muiden uskonnollisten yhteisöjen käyttöön tai kokonaan uuteen käyttöön. Masonin mukaan Eurooppa tulee seuraamaan Philadelphian jalanjälkiä.

Näkyvyyttä uskonnolliselle kulttuuriperinnölle

Future for religious heritage -verkoston yhtenä tavoitteena on vakuuttaa päättäjät uskonnollisen kulttuuriperinnön taloudellisesta ja sosiaalisesta merkityksestä ja se on ajanut uskonnolliselle kulttuuriperinnölle näkyvämpää asemaa Euroopan unionin kulttuuriperintöpolitiikassa. Verkosto järjestää konferensseja ja erilaisia projekteja sanomansa esiintuomiseksi. Euroopan Kulttuuriperintövuosi 2018 onkin tarjonnut tähän hyvän mahdollisuuden.

Verkosto käynnisti vuoden 2018 alussa kaikille avoimen FRH Soihtu -kampanjan, jonka tavoitteena oli lisätä tietoisuutta rikkaasta eurooppalaisesta uskonnollisesta kulttuuriperinnöstä. Kampanjassa kerättiin uskonnolliseen kulttuuriperintöön liittyviä muistoja, kokemuksia, ajatuksia, piirustuksia ja valokuvia. Kampanja avattiin virallisesti Leeuwardenissa Alankomaissa 8. tammikuuta 2018 ja se huipentui Pariisin konferenssiin 11. lokakuuta. Virallinen kampanja kiersi vuoden aikana 11 eurooppalaisessa kaupungissa, mukana olivat esimerkiksi Lund, Berliini, Krakova ja Budapest.

Päätösjuhlassa Euroopan neuvoston kulttuurikomissaari Tibor Navracsics luovutti omat muistonsa viralliseen keräyslippaaseen. Konferenssissa julkistettiin myös FRH valokuvakilpailun finalistit ja europarlamentaarikko Silvia Costa jakoi palkinnot kolmen kilpailusarjan (esineet, ihmiset ja tapahtumat ja uskonnolliset rakennukset) voittajille. Lisäksi konferenssissa lanseerattiin Religiana -verkkosivut, palvelemaan vierailijoita, uskonnollisten rakennusten vaalijoita sekä tukijoita. Verkkosivuille on koottu tietoa kirkkorakennuksista, niiden historiasta, mutta myös korjaushankkeista ja rahoitustarpeista.

Satu Kähkönen

(25.2.2019)

Euroopan komission kulttuurikomissaari Tibor Navracsics luovuttaa omat muistonsa viralliseen FRH Soihtu -keräyslippaaseen. © FRH

Konferenssin päätteeksi tutustuttiin kolmen pariisilaisen kirkon nykytilanteeseen ja toimintaan. Ekskursiolle osallistujat Maraisin alueelle sijaitsevan, vuosina 1494‒1657 rakennetun St. Gervais-St. Protais -kirkon portailla. St. Gervais-St. Protais oli seurakuntakirkko vuoteen 1975 saakka, jonka jälkeen siitä tuli luostariyhteisö Fraternités monastiques de Jérusalemin pääpaikka. © FRH

Etusivu

Arkisto

Linkit