Museoviraston kulttuuriympäristöpalvelujen osastojohtaja Mikko Härö kirjoittaa ajatuksia ja näkemyksiään Lapinlahden alueen kehittämisen herkästä tilanteesta sekä omasta roolistaan keskustelussa.

Lastuja Lapinlahdesta

Keskustelu Helsingissä sijaitsevan Lapinlahden sairaalan tulevaisuudesta käy vilkkaana, ellei peräti kuumana. Asiaan liittyy myös Museoviraston, erityisesti oman roolini prosessissa. Pidän tarpeellisena avata sitä, miltä asia näyttää omalta kannaltani. Varmuuden vuoksi: tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivät Museoviraston virallinen kanta.

Välikädessä?

Olen Lapinlahden asiassa hankalassa välissä. Olin arvioimassa sairaala-alueen helmikuun lopussa ratkaistun kilpailun ehdotuksia. Vaikka vain osa kriittisemmistä näkemyksistäni päätyi pöytäkirjaan, allekirjoitin sen. Lähtökohtani oli, että voittaja se on ainoa jäljelle jäänyt kilpailijakin. Pidin myös hyvänä, että Lapinlahden asiat etenevät kaupungin päätöksenteossa.

Toimittajien kysyessä olen todennut samoja asioita, joita toin esiin juryssä ja myös suunnitelmaa esiteltäess.ä Ilmeinen virheeni on, etten kirjannut näkemyksiäni arviointipöytäkirjan eriäväksi mielipiteeksi.

Arvioinnista

On hyvä huomata, että arviointipöytäkirja sisältää olennaisia varaumia ja kehittämistarpeita voittajankin osalta. On kai enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että arkkitehtikilpailujen voittajat muuttuvat jatkotyössä, ja saattavat jäädä myös toteuttamatta.

Jury toi esiin, että jatkosuunnittelussa tulee ottaa huomioon arviointipöytäkirjan kehityskohteet sekä kilpailuohjelmassa esitetyt tavoitteet.

Kilpailuohjelmahan asetti mm. seuraavat ehdottomat, mielestäni oikeaan osuneet vaatimukset:

Lapinlahden alueen tulee säilyä kaikille avoimena, julkisena puistona.
Rakennusten käytön tulee olla muuta kuin asumista; toiminnan tulee ensisijaisesti sijoittua nykyisiin rakennuksiin.
Rakennussuojelulailla suojeltujen rakennusten ja niiden ympäristön suojelupäätöksen mukaisen vaalimisen tulee olla alueen kehittämisen lähtökohtana.

Arviointiryhmä totesi uudisrakentamisen määrän suureksi ja ohjasi suunnittelua erityisesti näin:

Uudisrakennusten kokoa, muotoa ja suhdetta olemassa oleviin rakennuksiin osana valtakunnallisesti arvokasta kulttuurihistoriallista kokonaisuutta tulee tutkia siitä lähtökohdasta, että täydennysrakentamisen tulee olla nykyisille rakennuksille alisteista.

Rakennusten lähiympäristöjen ja pihapiirien tulee olla luonteeltaan avoimia ja liittyä puistokokonaisuuteen.

Muun muassa näiden odotusten täyttymisestä ja konkretisoinnista nyt siis keskustellaan.

Lapinlahden kevät

Ainoana kisaan jääneessä ehdotuksessa on paljon hyvääkin.

Olevien rakennusten korjauksia on pohdittu ammattitaidolla. Korjauksia on kuitenkin hyvä tehdä rauhassa ja ajan kanssa, muutokset minimoiden. Talotekniikka tästä ehkä poikkeuksena.

Uudisrakennusten arkkitehtuurikin on kiinnostavaa. Kysymykseksi kuitenkin jää, ovatko ne Lapinlahden puistossa sittenkään oikeassa ympäristössä. Olisin mieluusti asiakkaana ehdotetussa hotellissa, mutta siten, että se sijaitsee muualla kuin Lapinlahden puistossa.

Koivulan pihapiiriin ehdotettu rakentaminen on minusta pienempi pulma kuin hotelli, vaikka tästäkin on erilaisia käsityksiä. Johtuneeko myönteisyyteni sitten siitä, että ehdotus tuo mieleeni Suomenlinnan Länsi-Mustasaaren kolmen 1700-luvun asuinrakennuksen komposition. Myös Koivulan kohdalla ainakin mittakaava on silti mietittävä.

Heikoin kohta?

Nykyinen Lapinlahden alue on pieni osa alkuperäisestään. Sen heikoin kohta – ainoa sellainen - on lounaissivu Länsiväylän suuntaan. Siellä verkkoaita rajaa katveeseen jäänyttä, hieman takapihan oloista puiston osaa, joka ei ole samalla tavoin kutsuva kuin muu alue.

Jotakin siis kannattaa täällä tehdä, mutta huolellisesti harkiten. Jos melua on torjuttava, löytyy siihen muitakin keinoja kuin hotelli. Länsiväylän nopeuksien pudottamista, maisemarakentamista, jotain muuta?

Paikan henki

Arkkitehtuurissa puhutaan paikan hengestä (genius loci), tosin viime aikoina en ole käsitteeseen useinkaan törmännyt. Paikan henki on erinomainen lähtökohta mm. kaupunkisuunnittelulle. Arkikielessä käsite tarkoittaa luonnon muovaamia tai ihmisten rakentamia paikkoja, joissa on hyvä olla. Niillä on vahva identiteetti, ja niiden ympäristö on laadultaan korkeatasoinen.

Myös upouudella ympäristöllä voi olla hyvä henki. Tavallisesti se kuitenkin muovautuu ajan kanssa, historian kerrostumina, ihmisten ympäristöilleen antamien merkitysten kautta.

Lapinlahden sairaala-alueen historiasta, rakennuksista ja puistosta on tarjolla niin paljon tietoa, etten ryhdy sitä tähän kirjaamaan. Nostan kuitenkin esiin Marja-Terttu Kivirannan tuoreen tekstin aiheesta.

Lapinlahti-keskustelussa on ymmärtääkseni kyse nimenomaan paikan hengestä. Sen tunnistamisesta, ymmärtämisestä, vaalimisesta, vahvistamisesta ja myös harkitusta uudistamisesta.

Lapinlahti-keskustelun merkitys

Minusta Lapinlahden kilpailuohjelma oli hyvä. Kävi silti ehkä niin, että kilpailun lopputulos muuttui melko tavanomaiseksi kiinteistökehityshankkeeksi.

Aika ajoin hankkeet Helsingin herkillä alueilla tuottavat varsin kovaa ja vaihtoehdotontakin jälkeä. Tämä on tunnusomaista postimerkkikaavoille, joissa lähtökohtana on ennalta kutakuinkin valmiiksi ajateltu, joskus pitkälle sovittukin hanke. Todettakoon silti, että Helsingin kaupunkisuunnittelu kokonaisuudessaan on minusta korkeatasoista ja tuottaa hyvää kaupunkiympäristöä.

Kun kaavaehdotukset tulevat poliitikkojen päätettäviksi, on edeltävä poliittinen ja taloudellinen ohjaus jo tehnyt tehtävänsä, ratkaisut ovat aika lukkoon lyötyjä. Niinpä keskustelu kehittämisen ja kaavoituksen lähtökohdista, arvoista ja vaihtoehtoisista tavoitteista Lapinlahdenkin osalta on syytä käydä nyt, ja mahdollisimman laajalla joukolla.

Päätöksenteossa on olennaista, että päättäjät ja kaupunkilaiset keskustelevat monipuolisesti siitä, mikä on kulttuurisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävin tapa rakentaa alueen tulevaisuutta. Tapoja voi olla monenlaisiakin.

Keskustelu on välttämätöntä siitä riippumatta, mihin lopputulokseen kunnallispoliitikot päätyvät. Ilman julkista keskustelua ei ole tarpeeksi eväitä Lapinlahden kaavatyöhön ja kehittämiseen, paikan hengen vaalimiseen.

Mikko Härö

osastonjohtaja

Museovirasto

Lue myös: Lapinlahden sairaalan kuvaus RKY-luettelossa

Kuvat: Mikko Härö

Etusivu

Arkisto