Finlandia-talon julkisivujen uusimisen pitkä polku

Finlandia-talon kokonaisvaltainen peruskorjaus on alkamassa. Talon toiminnallisuutta parannetaan ja talotekniikka uusitaan, näin laajasti ensimmäistä kertaa. Hankkeessa uusitaan myös julkisivun marmori.

Vaikka marmorin osuus hankkeen kokonaiskustannuksista on vain selvästi alle kymmenen prosenttia, rakennuksen julkisivumateriaalin aiemmat vaiheet ovat lämmittäneet keskustelun ja mielipiteet myös nyt. Päätyminen esitettyyn marmorilaatuun on ollut pitkä polku.

Finlandia-talolla on kiistattomia kansallisia ja myös eurooppalaisia symbolimerkityksiä. Alvar Aallon arkkitehtuurin keskeiset teemat ovat myös läsnä rakennuksessa. Sen arkkitehtuurissa tiivistyy klassisia eurooppalaisia aiheita, joista syntyi läpi Aallon tuotannon omaleimaista, helposti tunnistettavaa rakennustaidetta. Marmori oli Aallolle tärkeä materiaali, joka liittyi sekä välimerelliseen kulttuuriin että antiikin perintöön.

Finlandia-talon ulkoasu ja sisätilat ovat erottamaton kokonaisuus. Marmori sitoo yhteen talon interiöörit ja ulkopuolen. Luonnonkivipinnoilla on keskeinen rooli rakennuksen käyttöön ja luonteeseen liittyvän edustavuuden ja arvokkuuden luomisessa.

Tutkimukset valinnan taustalla

Nyt tehty julkisivuverhoilun ratkaisu perustuu vaihtoehtoisten materiaalien poikkeuksellisen perusteellisiin tutkimuksiin. Olisikin suotavaa, että kaupungin teettämät tutkimukset kokonaisuudessaan saadaan julkisuuteen.

Rakennussuojelulailla suojellun Finlandia-talon suojelumääräysten mukaan julkisivuissa tulee säilyttää alkuperäistä vastaava arkkitehtoninen asu materiaalien, värien ja jäsentelyn osalta. Tämän tavoitteen täyttyminen on ollut Museovirastossa julkisivumateriaalien arvioinnin perusteena.

Helsingin kaupungin kokoama työryhmä selvitti vuosina 2016–2017 marmorin korvaamista paremmalla valkoisella marmorilla ja samalla vaihtoehtoisten materiaalien soveltuvuutta. Ryhmä kävi läpi käytännössä kaikki mahdolliset materiaalit, joita arvioitiin suhteessa suojeluun ja nykyiseen marmoriin. Arviointiin vaikuttivat esimerkiksi myös, miten rakennuksen lukuisat yksityiskohdat, kuten kaiteet ja ikkunasovitukset, olisivat eri materiaalein toteutettavissa.

Tärkeä yhteinen tavoite oli pitkäaikaiskestävyys. Sitä selvitettiin perusteellisilla laboratorio- ja kenttäselvityksillä. Suojelun näkökulmasta oli erityisen tärkeää saada tieto siitä, onko löydettävissä riittävän kestävää marmoria. Finlandia-talon katolle asennettiin 2018 kahdeksan materiaalin koeseinä: graniitti, viisi erityyppistä marmoria, valkobetoni ja keraaminen laatta. Koeseinän avulla tutkittiin materiaalien soveltuvuutta julkisivuun sekä koelaattojen mahdollista vaurioitumisprosessia. Yksi marmoreista karsiutui teknisen tarkastelun perusteella. Graniitti ja toinen marmori todettiin esteettisiltä ominaisuuksiltaan soveltumattomiksi. Kolmella jäljelle jääneellä marmorilla saavutetaan tutkimusten mukaan 50 vuoden käyttöikä edellyttäen, että laadunvarmistus toteutuu hankinnan jokaisessa vaiheessa.

Kaikki edellä mainitut periaatteet, näkökulmat ja tutkimukset huomioiden, hankesuunnitteluryhmä esitti lopulta Finlandia-talon julkisivuun valkoista Lasan alueen marmoria. Lasan marmorin lisäksi Museovirastolta pyydettiin kannanottoa myös keraamiseen laattaan ja valkobetoniin. Niiden virasto totesi muuttavan Finlandia-talon arkkitehtonista identiteettiä merkittävästi. Ehdotetun marmorin Museovirasto puolestaan totesi soveltuvan sävyltään ja kuvioinniltaan rakennukseen. Sillä on myös teknisten tutkimusten mukaan mahdollista saavuttaa riittävä käyttöikä ja kestävyys.

Marmorilla on erityinen merkityksensä Finlandia-talossa – se on rakennuksen identiteetin keskeinen tekijä. Suojelun näkökulmasta on arvioiduissa ratkaisuissa ollut olennaista ja erityisen tärkeää, että julkisivun korjauksessa kyetään nyt yhdistämään marmori ja kestävyys.

Sirkkaliisa Jetsonen
yliarkkitehti, Museovirasto

Kuvat:

1. Sirkkaliisa Jetsonen, Museovirasto.

2. Soile Tirilä, Rakennushistorian kokoelma, Museovirasto. CC BY 4.0