Museovirasto käyttää valitustietä harvoin, eikä tässäkään tapauksessa ole kyse alueen kehittämisestä sinänsä vaan hankkeen mittakaavasta. Alue on historialtaan ja rakennuksiltaan maamme keskeisintä urheilu-, virkistys- ja viherympäristöä. Ei ole yhdentekevää, miten sitä vaalitaan ja täydennetään. 

Museovirasto ei ole pitänyt huonona ajatusta alueen täydentymisestä uudella urheilurakennuksella. Sijainti Nordenskiöldinkadun varressakin on parempi kuin Olympiastadionilta etelään, joka sekin oli aikanaan esillä. Helsinki Garden on kuitenkin valtava hanke. Monitoimiareena, toimitilat ja asunnot oheistiloineen ovat lähes 200 000 kerrosneliötä. Vapaamuotoinen, avoimen ja laaksomaisen tilan täyttävä suurkortteli on erittäin korkea.

Museoviraston lähtökohtana on tarve sovittaa yhteen uudisrakentaminen, maiseman ja kulttuuriympäristön arvot sekä tässä tapauksessa kaupungin tärkeät viheryhteydet Töölönlahdelta Keskuspuistoon. Nämä arvot ja yhteyksien merkitys on todettu lukuisissa kaupunginkin asiakirjoissa.

Helsinki Garden -suunnitelman naapureina on joukko ikonisia, Helsingin olympialaisiin liittyviä mutta myös 1900-luvun alkuun ja sataluvun loppuun sijoittuvia urheilupaikkoja. Helsingin olympiarakennukset ovat kansainvälisesti huomattavaa urheilun perintöä. Ne ovat sitä arkkitehtuurinsa laadun takia mutta myös siksi, että ne ovat elävä, käytössä pidetty ja kestävästi hoidettu osa urheilun ja vapaa-ajan palveluita.

Emme tässäkään tapauksessa vastusta muutosta sinänsä, rakennuspaikka suorastaan kaipaa kohentamista. Arviomme mukaan Helsinki Garden haluttaisiin kuitenkin toteuttaa kovalla konseptilla, joka jyrää alleen pääosan muista rakennuspaikkaan liittyvistä intresseistä. Muutoksen on oltava hallittu, kooltaan maltillinen ja laadultaan mahdollisimman korkeatasoinen synteesi paikan mahdollisuuksista ja ympäristön asettamista odotuksista. Tätä tavoittelemme ylipäänsä työssämme kulttuuriympäristön vaalimiseksi.

Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain tullessa voimaan tuolloinen ympäristöministeriön ylijohtaja totesi, että valitustielle päättyvässä kaavahankkeessa osalliset ovat syystä tai toisesta epäonnistuneet. Ehkä niinkin. Valitusmahdollisuuden olemassaolo ja käyttäminen ovat keskeinen oikeusvaltion tunnuspiirre. Kun niin teemme, on kyse myös kansalaisten oikeudesta saada Museovirastolta näkemys ympäristömme mahdollisimman korkealaatuiseen kehittämiseen.

Mikko Härö
Kirjoittaja on Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluiden johtaja.