Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Sitähän se kaikki on: kansainvälistä strategiatyötä ja kompromisseja Euroopan neuvostossa


Kansainvälinen yhteistyö on usein rakenteiden hahmottamista ja kielimuurien ylittämistä, niin kulttuuriperintöalallakin. Omassa työssäni olen saanut viime vuodet olla mukana hienon historian ja monien saavutusten sävyttämän Euroopan neuvoston kulttuuriperintötyössä, yhtenä virkamiehenä 47 jäsenmaan edustajien joukossa.

Näinä viime vuosina on neuvoston päämajassa Strasbourgissa, kuten monessa muussakin organisaatiossa, kärsitty heikkenevästä taloudesta ja saatu miettiä priorisointeja. Kun asialistalla ovat ihmisoikeudet ja demokratia, on kulttuuriperinnönkin ollut hyvä etsiä yhtymäkohtia niiden kanssa.

Näistä lähtökohdista ja monista ajankohtaisista eurooppalaisten yhteiskuntien muutoksista kumpusi tarve nostaa kulttuuriperintöä näkyvämmäksi osaksi tämän Euroopan suurimman hallitustenvälisen yhteenliittymän työtä. Muutosten lisäksi tarvittiin muutama hyvin asiaansa ajava belgialainen, jotta keväällä 2015 saatiin päätös yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperintöstrategian laatimisesta. Koska aika on rahaa, tuli strategian olla valmis alle vuodessa.

Työn alkua sävytti ainakin minulla innostus ja uteliaisuus: mitä tapahtuu, kun törmäytetään Euroopan eri laitojen kulttuuriperintöasiantuntijoiden kokemukset ja maiden hyvinkin paljon toisistaan poikkeava tilanne ja tarpeet? Ja vakavammin: miten tuolloin hyvin ajankohtaiset pakolaisvirrat ja kärjistyneet poliittiset tilanteet eri maiden välillä vaikuttaisivat keskusteluun?

Simultaanitulkatuissa kokouksissa kirjausten kieli vaihteli tai uudet kirjaukset ilmestyivät kokouksen jälkeen tyhjästä, käsitteistä käytiin vilkasta sananvaihtoa, pilkkujakin viilattiin. Jos aikaa työlle olisi annettu loputtomasti, saattaisimme vieläkin syväluodata ranskalaisten valistuksen ajan saavutuksia tai elokuvateollisuuden vaikutusta islantilaiseen kulttuuriympäristöön.

Laaja osallistuminen kulttuuriperinnön määrittelyyn ja hyödyntämiseen oli, tälle hetkelle tyypilliseen tapaan, vahvasti esillä. Ilahduttavasti suuret kulttuuriperintöä edustavat kansalaisjärjestöt, kuten Europa Nostra, olivat strategiatyössä äänessä lobbaamassa omaa työtään ja toimintakenttänsä asioita mutta myös aidon tuntuisesti yhteistä asiakirjaa luomassa.
Suomesta asiantuntijatyöryhmään osallistui lisäkseni vuorovedolla Tuija Mikkonen ympäristöministeriöstä.

Kuten kuka tahansa matkailija, myös työnsä puolesta matkustava virkamies on viime vuosina joutunut pohtimaan turvallisuutta. Strategiatyön kokouspaikkoja olivat Pariisi, Strasbourg ja Bryssel. Pariisin kokous oli vain joitakin viikkoja terrori-iskun jälkeen ja sitä sävyttivät samaan aikaan järjestetyn kansainvälisen ilmastokokouksen turvatoimet; Brysselin kokousta ei koskaan järjestetty lentokentällä kokouspäivän aamuna tapahtuneen iskun vuoksi. Järkytys tiivisti rivejä: emme saa alistua pelolle, we must continue, kirjoittivat ranskalaiset.

Ensimmäiset ja tiukan aikataulun vuoksi myös lähes viimeiset luonnokset koko strategiatekstistä olivat osin pohjoismaisin silmin katsottuina yllättäviä. Eurooppalaisen kulttuuriperintöhallinnon historiakatsaus strategian alussa oli kauniisti sanottuna laaja ja ranskankielisen kielialueen auktoriteettien sävyttämä. Toimintamallivalikoima ei sekään aluksi ollut maantieteellisesti tasapanoinen. Nämä seikat saivat pohtimaan, voisivatko kaikki 47 jäsenmaata mitenkään sitoutua strategiaan.

Strategiatekstiä oli eri vaiheissa mahdollista kommentoida myös kirjallisesti: kommentointien aikataulut olivat notkeita, tulivat siis yllättäen ja olivat erittäin lyhyitä. Välillä käytössä olivat ainoastaan ranskankieliset versiot.

Mutta: johdantoon saatiin kuin saatiinkin mausteeksi sitä pohjoismaista kulttuuriperintöhallinnon pitkää historiaa, josta voimme olla ylpeitä. Toimintamallivalikoima täydentyi Itä- ja Pohjois-Euroopan maiden esimerkeillä. Vatikaanin edustajan kaunopuheista ja pitkää sähköpostia eivät sihteeristön belgialaiset ja ranskalaiset voineet tietenkään ohittaa olankohautuksella. Niinpä kirkollinen perintökin näkyy strategiatekstissä. Eri asia sitten on, kuvastaako tämä nyky-Euroopan uskontojen kirjoa riittävästi.

Strategian hyväksymisprosessiin tuli viime vaiheissa kiemuroita, sillä eräät jäsenmaat suhtautuivat kriittisesti kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen kulttuuriperintöä koskeviin asioihin. Osallistava hallinto ei osu yksiin kaikkien maiden poliittisen ilmapiirin kanssa.
Nyt, lähes vuosi strategialuonnoksen valmistumisen jälkeen, on lopputulos julkistettu suurin kiitoksin ja strategia on annettu suosituksena Euroopan neuvoston jäsenmaille. Dokumentti on laaja kudelma, joka kuvastaa sitä, millaisiin tavoitteisiin kulttuuriperintötyön sisällöistä hyvinkin erilaisissa tilanteissa olevat maat voivat yhdessä päätyä. Kompromissi siis.

Strategia-asiakirja, lempinimeltään Strategia21, sisältää kolme kulmaa kulttuuriperintöön: yhteiskunnallisen, taloudellis-alueellisen sekä tiedon ja kasvatuksen näkökulman. Ne eivät ole yllättäviä vaan hyvin linjassa sen kanssa, miten olemme Suomessakin hahmotelleet vaikkapa kulttuuriympäristön merkityksen, säilyttämisen ja käytön näkymiä.

Jokaisen osa-alueen alle on koottu joukko ydinkysymyksiä, haasteita ja suosituksia sekä hyviä käytäntöjä edustavia, innostavia projekteja eri puolilta Eurooppaa. Mukana on useita suomalaisia esimerkkejä, kuten elävän perinnön wikiluettelo ja Adoptoi monumentti -hanke.

Kaiken kaikkiaan Strategia21 hahmottelee hyvän kulttuuriperintöhallinnon suuntaviivoja, kuten jaettua vastuuta ja laajaa osallistumista kulttuuriperinnön tunnistamiseen ja vaalimiseen. Se on tarkoitettu monenlaisille toimijoille kansalaisista, järjestöistä, paikallis- ja keskushallintoon.

Miksi näitä yhteisiä ponnistuksia kannattaa jatkaa? Juuri siksi, että ne ovat yhteisiä. Euroopan ja maailman muutokset, kriisit ja pelot tuntuvat entistä uhkaavammilta, jos meillä ei ole luontevaa kontaktia hallintojen ja ihmisten välillä. Lopputulokset, kuten tämänkin strategia, ovat väistämättä kompromisseja, joissa kunkin osallistujan kynänjälkeä voi olla vaikea erottaa.

Siis: Jätetäänkö strategia-asiakirja hyllyyn pölyttymään vai tarrataanko kiinni ja sovelletaan? Se taitaa riippua meistä itsestämme. On y va!

Ulla Salmela
yli-intendentti
Museovirasto

Lisätietoa: http://www.coe.int/en/web/culture-and-heritage/strategy-21

(10.4.2017)
Kulttuuriperintöstrategia työryhmä

Eurooppalaista kulttuuriperintöstrategiaa valmisteleva asiantuntijatyöryhmä työssään. Kuva: Ulla Salmela, Museovirasto.




7 kommentti(a)


Olen iloinen että meillä 21 strategia!
On todella mielenkiintoista katsoa, millaisen peilikuvan löydämme itsestämme vuoden 2020 arvioinnissa. Ja miltä muut maat näyttävät. Tällaista vetoapua ja sparrausta on luontopuolella ollut jo pitkään ja se on tukenut suojelutavoitteita hyvin. Toivottavasti tästä strategiasta on vastaavaa tukea kulttuuripuolelle!
Anu Vauramo
Metsähallitus, Luontopalvelut


Anu Vauramo 12.4.2017 13:22

Kritiikkini Ulla Salmelan kirjoituksen henkeen koski eniten niitä ongelmia, joita syntyy, kun suomalaisten kulttuuriperintöasiantuntijan lähtökohtainen suhde Eurooppaan on defensiivinen. Eurooppa kuvataan suomalaisuudesta irrallaan olevana ulottuvuutena ja "ongelmana", missä "yhdessä ei ole aina helppoa, mutta on välttämätöntä yrittää", kuten Salmela kirjoittaa.

Näin suureksi ongelmaksi Euroopan diagnosoiminen Museoviraston blogissa on tietenkin indikatiivista ajallemme. Eurooppalaisuus nähdään kirjoituksessa "patologiana", vaikka se on rikas historiallinen ulottuvuus. Myös Härön tekstissä Euroopan "etäännytetään" ongelman tasolle.

Ei, Ulla Salmelan kirjoitus ei ollut värittymätön.

Asiantuntija 11.4.2017 18:09

Onko muita tapoja vaalia kulttuuriperintöä kuin sorvata loputtomia strategiadokumentteja kymmenin virkamiesvoimin? Tämänkään blogin kirjoittaja ei ymmärrä höpönpöppöö strategiadokumentin sisällöstä, ainakaan kirjoituksensa mukaan.

Sisältö jää hämäräksi. 11.4.2017 17:03

Kirjoituksen tarkoitus oli tietysti innostaa tarttumaan tähän eurooppalaisella yhteistyöllä laadittuun asiakirjaan ja ryhtyä puntaroimaan miten sitä meillä voitaisiin hyödyntää ja toteuttaa. – Strategisten asiakirjojen merkitystä mitataan sillä, miten ne kohtaavat todellisuuden. Tässä tapauksessa nyt luodut suuntaviivat ovat hyvin linjassa kansallisen työmme kanssa ja nyt valmistunut strategia tukee sitä.


Jokainen meistä joutuu kohtaamaan ja ravistelemaan omia ennakkokäsityksiään kansainvälistä yhteistyötä tehdessään. Avoin mieli ja uteliaisuus auttavat, näin ajattelen. Kirjoituksessa koetin kevyesti hahmotella juuri sitä, että Euroopan menneisyys ja nykyisyys ovat monimuotoisia ja että tasapainoisen tulevaisuuden kuvan luominen yhdessä ei ole aina helppoa mutta on välttämätöntä yrittää. Tämän kaltainen strategiayhteistyö on yksi keino lisätä ymmärrystä, puolin ja toisin.


Ulla Salmela
Museovirasto


Ulla Salmela 11.4.2017 15:43

Osallistuin itse Euroopan neuvoston kulttuuriperintö- ja hieman maisematyöhönkin 1995-2011. Kokemus oli antoisa, Eurooppa siis opetti. Mutta minulla ja meillä myös oli ja on annettavaa eurooppalaiselle yhteistyölle ja Euroopan neuvostolle. Tätä panosta myös arvostettiin ja arvostetaan.

Kokemusteni perusteella Ulla Salmelan blogikirjoitus on osuva, eikä sitä liene tarkoitettu aivan ryypyotsaiseen luentaan. Hän on asunutkin Euroopassa ja on hyvin perillä sen arjesta. Museoviraston osallistuminen Euroopan neuvoston toimintaan on Eurooppa-taitoisissa käsissä.

Olen nähnyt strategian varhaisia versioita. Niiden kuvastama maailma oli vahvasti ranskankielisen Euroopan leimaama. Enemmän kuin olin odottanut. Kukaan ei rakentanut strategiatyössä barrikadeja. Eurooppalaisen kulttuurin todellisen monimuotoisuuden, maanosan alueellisten erityispiirteiden tunnstaminen ja vaaliminen näyttää kuitenkin vaativan aktiivista huolenpitoa. Tämähän on yksi asioita joita EN pyrkii korjaamaan, siksi myös sen ohjelmien ja strategioiden monipuolisuus on olennaista.

Kirkollisen perintömme vaalimisessa pätee aivan sama. Siinä ekumeeninen henki on paikallaan.

On y va - asiakirja ei pölyty ainakaan Museoviraston hyllyissä.

Mikko Härö
Osastonjohtaja
Museovirasto

Mikko Härö 11.4.2017 14:43

Tarkennuksena, Eurooppaa kielteisesti kuvailevia ilmaisuja tekstissä ovat "ranskankielisen kielialueen auktoriteettiin" viittaaminen sekä Vatikaaniin liittyvä vihjaus "pitkästä ja kaunopuheisesta" sähköpostista, jota ei voitu ohittaa. Tämä on ennakkoluuloista retoriikkaa, missä voimistetaan barrikadeja eri kansallisuuksien ja kulttuuristen käsitysten välille.

Asiantuntija 11.4.2017 14:02

Miten Museoviraston asiantuntija voi huumorimielessäkään kysyä, jätetäänkö asiakirja hyllyyn pölyttymään? Museoviraston, kuten myös meidän muiden suomalaisten kulttuuriperinnön asiantuntijoiden on syytä välttää tässäkin kirjoituksessa esiintyvää Eurooppa-demonisaatiota. Vain Euroopan historiaa tutkimalla voi sen historiaa, piirteitä ja mittasuhteita ymmärtää. Vain Euroopan historiaa ymmärtämällä, julkaisemalla ja mielellään siellä asumalla voi Eurooppaa ymmärtää ja siitä uskottavasti kirjoittaa ja suosituksia antaa. Suomessa Euroopan kulttuuriperintöasiat ovat käytännössä Eurooppa-taidottomien käsissä.

Asiantuntija 11.4.2017 12:33


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
7 + 8 = (ratkaise tämä laskutoimitus)