Etusivu
Arkisto
2020
2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
Linkit
Museoviraston verkkosivut
Museovirasto Facebookissa
Kartoille ja kartoilta kadonnut asutus
| Vanhojen karttojen vuosisataisia kerrostumia on opittava lukemaan samalla muistaen, että ne ovat vain yksi keino jäljittää asutuksen historiaa. On myös pohdittava sitä, millainen merkitys kartoilla yli päänsä on keskiajan asutusarkeologisissa inventoinneissa? Suomen kyliin 1600- ja 1700-luvuilla saapuneiden kartoittajien tarkoituksena ei nimittäin ole ollut löytää kauan sitten autioitumaan ehtineitä talonpaikkoja nykypäivän tutkijoita varten. Historiallisen ajan maaseudun tutkimus on noussut viime vuosina yhdeksi tärkeimmistä arkeologisista tutkimuskohteista. Keskiajan ja uuden ajan alun kylänpaikkojen arkeologiset kaivaukset ovat alkaneet tuoda valoa pimeäksi kuviteltuun keskiaikaan. Käsityksemme talonpoikien elämästä ja materiaalisesta kulttuurista ovat muuttumassa, koska kylänpaikoilta on löydetty sellaista tavaraa, joka on köyhän maaseudun sijasta liitetty kaupunkeihin ja kartanoihin. Vaikka vanhoja karttoja käytetään yleisesti, ei keskiaikaisen asutuksen etsiminen ole vielä rutiinia arkeologisissa inventoinneissa. Maaseutu on muuttunut merkittävästi siitä, kun ensimmäiset maanmittarit saapuivat kartoittamaan kyliä 1600- ja 1700-luvuilla. Isojako on hajottanut kyliä ja maaseudun aiemmin vilkas elämä on hiljentynyt ihmisten muuttaessa kaupunkeihin. Usein jää kuitenkin huomiotta se, että maaseudun asutus on ollut muutoksen alla jo ennen ensimmäisiä kartoituksia. Kylillä on ollut jo 1600- ja 1700-luvuille tultaessa takanaan satojen vuosien historia taantuma- ja nousukausineen. Kyliä ja taloja oli autioitunut ja perustettu uudelleen keskiajalta lähtien. Sarkajako oli koonnut keskiaikaisten ja uuden ajan alun hajanaisten kylien talot yhteen samalle kylämäelle. Myöhemmin räjähdysmäisesti levinneen torppajärjestelmän alkutahditkin oli jo ehditty löydä keskiajan puolella. Sitä mukaan kun tietomme maaseudun asutuksesta on lisääntynyt, on ymmärretty, että vanhat kartat kuvaavat ennen kaikkea vain tiettyä hetkeä ja kartoittajan verottajalta saamaa tehtävää. Monet asutushistorialliset kohteet eivät näy kartoilla mitenkään tai vain välillisesti. Verottajaa eivät ole kiinnostaneet kauan sitten käytöstä jääneet ja unohtuneet tilat. Samoin vain osa kartanoille ja tiloille vuokransa maksaneista torpista on päätynyt kartoille. Vanhasta kauan sitten käytöstä jääneestä ja veroja maksamattomasta talosta voi olla muistona vain hevoshaka, pellon- tai niitynnimi, peltokuvio tai riihitontti. Tällaisia kyliä ovat mm. viime vuosien keskeisimmät tutkimuskohteet Espoon Mankby ja Vantaan Gubbacka. Jäljellä on kysymys, miten näitä kartoilta kadonneita vanhoja asuinpaikkoja voidaan löytää? Yksinkertainen vastaus on: Katsomalla autonikkunasta kylänalueella ajeltaessa ja bongaamalla peltojen keskellä olevia katajaa kasvavia kumpareita sekä peltojen terasseja ja värjääntymiä. Myöskään kävelyä peltojen laidoilla, metsissä ja vanhoilla tienpohjilla ei kannata jättää tekemättä. Juuri sieltä löytyy autiotiloja, torppia, solateitä, peltoraunioita, tervahautoja jne. Kokemuksen karttuessa oppii ymmärtämään mihin asutus on hakeutunut. Usein paikat ovat mäkien ja kallioiden etelärinteitä, mihin aurinko on paistanut koko päivän ja minne kylmä tuuli ei ole päässyt pureutumaan. Toisaalta asuinpaikkoja on joskus myös epämääräisissä kivikoissa ja jättömailla. Maastoon lähtiessä on siis syytä jättää vanhojen karttojen tarjoamat ennakkokäsitykset romukoppaan ja katsoa ympäristöä avoimella katseella. Kylät ovat aina enemmän kuin pelkkiä kartalla näkyviä talonkuvia. Kylien rajojen sisällä on tuskin sellaista kolkkaa, missä ei olisi jonkinlaisia ihmistoiminnan merkkejä. Hyvä asuinpaikka on voitu ottaa käyttöön vuosituhansien varrella, hylätä ja ottaa käyttöön yhä uudelleen. Ei ole mitenkään harvinaista, että torpan paikalla on asuttu jo kivikaudella. Veli-Pekka Suhonen Erikoistutkija Museovirasto (2.1.2017) |  Tällaiselta saattavat näyttää peltojen ja metsien rajoilla sijaitsevat kartoille merkitsemättömät historialliset asuinpaikat. Paikan päällä kävellessä maastossa näkyy tasanne ja mahdollinen tulensijan jäännös kuusen alla Kuva: V.-P. Suhonen, Museovirasto Siuntion Gammelbyn autioitunut kylämäki joulukuisena aamuna. Kuva: V.-P. Suhonen, Museovirasto |
| Twiittaa |