Napolilaista pizzaa ja hollantilaisia mylläriperinteitä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen hallitustenvälinen komitea kokoontui 4.–9.12.2017 Jejun saarella Etelä-Koreassa. Tuliperäisen saaren jylhiin maisemiin oli matkustanut yli 700 osallistujaa 110 eri maasta. Kokousta edeltävänä viikonloppuna järjestetty sopimukseen akkreditoitujen kansalaisjärjestöjen yhteinen ICH NGO Forum keräsi satapäisen yleisön. Jo tavaksi muodostunut foorumi on tärkeä paikka, jossa järjestöt keskustelevat sopimuksen tärkeistä teemoista ja verkostoituvat. Yli 160 järjestöä on akkreditoitunut sopimukseen neuvonantajiksi. Ensimmäinen suomalainen järjestö, Kansanmusiikki-instituutti, lunastaa paikkansa tässä joukossa kesäkuun 2018 yleiskokouksessa. Kokouksen odotetuinta antia olivat nimeämiset kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Uhanalaisten kohteiden luetteloon nimettiin yhteensä 5 kohdetta, mm. pyhiinvaellukset Perussa ja lypsylaulut Kolumbiasta ja Venezuelasta. Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ylsi yhteensä 32 kohdetta, mm. napolilainen pizzaperinne Italiasta, myllärien tietotaito Alankomaista ja Baselin karnevaali Sveitsistä. Parhaiden suojelukäytäntöjen rekisteriin saatiin uudet kohteet Bulgariasta ja Uzbekistanista. Näiden lisäysten jälkeen aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisissä luetteloissa ja rekisterissä on yhteensä 469 kohdetta. Luettelot ja rekisterit täydentyvät vuosittain. Suomi julkisti oman Elävän perinnön kansallisen luettelonsa vastikään, ja näin ollen myös suomalaisille toimijoille avautuu mahdollisuus hakea kansainvälisiin luetteloihin. Ensi vaiheessaan 52 kohdetta käsittävä kansallinen luettelo tarjoaa laajan valikoiman suomalaisia eläviä perinteitä, ja nähtäväksi jääkin minkälaisia kohteita meiltä lähdetään viemään eteenpäin. Tie on kuitenkin pitkä: jos ensimmäinen huolella ja osallistavasti valmisteltu hakemus saataisiin Suomesta matkaan keväällä 2019, voitaisiin kohde hyväksyä luetteloihin loppuvuonna 2020. Kansallisia hakemuksia on mahdollista tehdä vain yksi vuodessa, lisäksi on mahdollista olla mukana monikansallisissa hakemuksissa. Suomella olisi varmasti annettavaa myös parhaiden suojelukäytäntöjen rekisteriin. Tänä ja edeltävänä vuonna tehdyissä valinnoissa on ollut havaittavissa valitettavaa politisoitumista. Suositukset kohteiden valinnasta tai valmisteluun palauttamisesta tekee arviointiryhmä (evaluation body), joka koostuu kuudesta järjestöjen edustajasta ja kuudesta eri valtion asiantuntijasta, jotka huolella peilaavat hakemuksia luetteloille asetettuja kriteereitä vasten. Viime vuosina on kuitenkin ollut nähtävissä kasvava lobbauksen trendi, jossa valtioiden väliset sopimiset näyttävät menevän asiantuntija-arvioiden edelle. Tämä taas tekee hakemuksiin ja niiden prosessointiin käytetystä resursseista turhan kalliita, jos tulokset tiedetään jo etukäteen. Monilla mailla myös tuntuu olevan resursseja kansainvälisten hakemusten tekemiseen, muttei asianmukaisten kansallisten luetteloiden tai omasta toiminnastaan raportoimiseen, mistä lukuisat myöhässä olevat valtioiden raportit todistavat. Sopimuksen toteuttamisen ydin on kuitenkin aineettoman elävän kulttuuriperinnön suojelemisessa – niissä toimissa joita kansallisella tasolla tehdään elävien perinteiden ja niitä vaalivien yhteisöjen puolesta. Unescon lehdistötiedotteet uusista kohteista ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa ja uhanalaisten kohteiden luettelossa. Elävän perinnön kansallinen luettelo Leena Marsio ja Pirjo Hamari (21.12.2017)

Saksan uusi kohde luetteloissa on urkumusiikki ja urkujen valmistus.