Pariisissa kokoustettiin aineettoman kulttuuriperinnön äärellä - kansainvälisiin luetteloihin 37 uutta kohdetta

Suomi oli tarkkailijajäsenenä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojeluun liittyvän komitean kokouksessa marraskuun lopulla Pariisissa. Vuosittain kokoontuvan hallitustenvälisen komitean tehtävänä on edistää sopimuksen toteutumista, tehdä suosituksia suojelukäytännöistä sekä valita kohteet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin.

Kuva: Leena Marsio, Museovirasto

Suomen edustajille kokoukseen osallistuminen oli erityisen antoisaa, sillä Museovirasto valmistelee parhaillaan viime vuonna ratifioidun aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevan yleissopimuksen kansallista toimeenpanoa. Viisipäiväisen kokouksen agendalla olivat mm. komitean sihteeristön selvitykset, eri maiden raportoinnit aineettoman kulttuuriperinnön suojelutoimista ja komitean käsittelyyn nousseet kehittämiskohteet sekä tulevaa työskentelyä linjaavat erityiskysymykset. Yleiskeskusteluissa nousi sopimuksen toteutumisen kannalta erityisen tärkeäksi laaja-alainen osaamisen kehittäminen. Jäsenmaiden toivottiin tarjoavan asiantuntijaosaamistaan Unescon käyttöön ja kannustettiin aktiivisuuteen hyvien käytäntöjen jakamisessa. Kansainvälinen neuvonta ja yhteistyö ovat tärkeässä roolissa sopimuksen toimeenpanossa. Eettistä pohdintaa ja konsensusta Aineettoman kulttuuriperinnön sopimukseen kuuluvat myös Unescon kansainväliset luettelot. Marraskuun kokouksessa valittiin parhaiden suojelukäytäntöjen rekisteriin Carillon eli tornikellojen soittoon liittyvät suojelutoimet Belgiasta.  Kiireellisiä suojelutoimia vaativien kohteiden luetteloon nousi kolme kohdetta Keniasta, Ugandasta ja Venezuelasta. Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon hyväksyttiin arviointien ja konsensuksen kautta 34 uutta kohdetta. Luetteloon päästäkseen kohteen tulee mm. olla aineetonta kulttuuriperintöä Unescon sopimuksen määritelmän mukaisesti, kohteen tulee olla asetettu ehdolle ko. yhteisön mahdollisimman laajan osallistumisen kautta ja toimenpiteet sen vaalimiseen ja suojeluun tulee olla käytössä. Lisäksi kohteen tulee myös kuulua kansalliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon sitä esittävässä maassa tai maissa. Valittujen listalla olivat mm. Viron Vöromaan savusaunaperinne, nigerialainen vitsailuperinne, Capoeira brasiliasta, japanilaisen washi-paperin valmistustaito sekä argan-puun hyödyntämiseen liittyvä tietotaito. Erityisen mielenkiintoisiksi osoittautuivat kohteet, joita komitea oli joko hylkäämässä tai palauttamassa valmisteluun.  Valitettavan usein syynä olivat tekniset puutteet hakemuksissa. Kohteita luetteloon valitessaan komitea ei arvioi aineettoman kulttuuriperintökohteen tai -elementin arvoa sinänsä vaan ainoastaan sen suojeluun liittyvää hakemusta. Yhteisön osallistuminen ja edustavuus nousi usein keskusteluun, samoin suojelutoimenpiteiden vaikutusten mittaaminen.  Eettistä pohdintaa käytiin mm. eläinten oikeuksista ja kohteen kytkeytymisestä sodanjuhlistamiseen tai turismiin ja teemapuistoihin. Eväitä kansalliseen valmisteluun Aineettoman kulttuuriperinnön suojeluun liittyvä valmistelutyö on osa Museoviraston kansainvälistä toimintaa. Museovirasto luovuttaa keväällä 2015 opetus- ja kulttuuriministeriölle esityksen siitä, kuinka sopimusta olisi tarkoituksenmukaisinta toteuttaa Suomessa. Valmistelutyötä tehdään yhteistyössä ministeriön, asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa. Syksyn mittaan on järjestetty useita kuulemistilaisuuksia suullisen perinteen, esittävän taiteen, rituaalien, käsitöiden, luontoon liittyvien perinteiden ja moninaisuuden osalta. Osallistuminen Pariisin kokoukseen tarjosi oivan tilaisuuden peilata omassa valmistelutyössämme esiin nousseita kysymyksiä muiden maiden käytäntöihin, malleihin ja painopisteisiin. Asiantuntijoiden verkostoitumiselle oli tarjolla myös useita foorumeita kokouksen virallisen ohjelman rinnalla.  Sopimuksen toimeenpanossa yhteistyöllä lähimaiden kanssa on tärkeä sijansa. Puolin ja toisin on varmasti annettavaa niin parhaiden käytäntöjen, tutkimuksen kuin metodisenkin yhteistyön osalta. Paljon saatiin vastauksia, mutta vielä enemmän heräsi kysymyksiä. Mitä sopimuksen keskeisillä käsitteillä ”yhteisö” tai ”suojelu” lopulta tarkoitetaan? Miten luodaan prosessi, joka lähtee juuri Suomen tarpeista ja tilanteesta? Mitkä olisivat parhaat toimenpiteet ja käytännöt suomalaisen aineettoman kulttuuriperinnön vaalimisessa? Millaisilla askelilla sopimuksen toimeenpanoa suunnataan kestävästi tulevaan? Suomessakin keskustelua herättänyt Vöromaan savusaunaperinne tuleekin nähdä mahdollisuutena tehdä jatkossa yhteistyötä tämäntyyppisten yhteisten perinteiden vaalimisessa. Kyseessä kun ei ole kilpailu siitä, kenellä on hienoin tai ainutlaatuisin perintökohde vaan siitä, kuinka yhdessä edistämme aineettoman kulttuuriperinnön asemaa. Lue lisää Museoviraston sivut aineettomasta kulttuuriperinnöstä Linkki uusiin kohteisiin sekä tarkempiin kriteereihin Unescon luetteloissa Aineeton kulttuuriperintö. Esimerkkejä Unescon 2003 yleissopimuksen toteuttamisesta verrokkimaissa. Leena Marsio, Aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Eija Liukkonen, Erikoisasiantuntija Museovirasto (11.12.2014)