Metallinilmaisin on hyvä renki mutta huono isäntä

Metallinilmaisimen avulla on Suomen maaperästä tehty kiinnostavia löytöjä. Viimeksi mm. Janakkalasta on löydetty ennestään tuntematon muinaislinna ja sitä ennen kuuluisa nk. miekkamiehen hautapaikka.

Löytöjen myötä metallin etsimisen suosio kasvaa. Parhaimmillaan etsiminen metallinilmaisimella auttaa arkeologista tutkimusta ja toimii tutkimuksen apuvälineenä oikealla hetkellä ja paikalla.

Metallinilmaisinharrastajia Norjassa.

Kuva: Päivi Maaranen, Museovirasto

Metallinilmaisimen avulla saatetaan kuitenkin hakea myös pikavoittoja. Jos metallinilmaisin alkaa viedä miestä tai naista eikä päinvastoin, päädytään pian kulttuuriperinnön tutkimista ja suojelua haittaavaan toimintaan. Pahimmassa tapauksessa kyse on laittomista kaivauksista ja löytöjen myymisestä pimeillä markkinoilla.

Vasta löydetyt kiinteät muinaisjäännökset

Muinaismuistolaki rauhoittaa kiinteät muinaisjäännökset, kuten muinaiset haudat, asumusten jäännökset, sekä linnoitukset ja muut puolustusvarustukset, ilman erillistä päätöstä. Rauhoitus on siis voimassa heti löydettäessä ja se merkitsee kieltoa mm. kaivamalla kajota paikkaan ilman Museoviraston myöntämää tutkimuslupaa.

Laissa säädetään, että jos irtain muinaisesine löydetään suosta tai syvemmältä maasta tai löytöpaikalla on kiinteää muinaisjäännöstä, niin kuin asuinpaikkaa tai kalmistoa osoittavia merkkejä, ei löytöpaikkaan saada enempää kajota, ennen kuin Museovirasto, jolle löydöstä viipymättä on ilmoitettava, tarvittaessa tutkittuaan paikan on asiasta määrännyt.

Kun paikan luonne muinaismuistolain tarkoittamana kiinteänä muinaisjäännöksenä on varmistettu, Museovirasto lisää tiedon valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin, josta tieto on kaikkien saatavilla. Rekisterimerkintä ei kuitenkaan ole rauhoituspäätös, vaan kuten edellä on kerrottu, rauhoitus on voimassa löydettäessä. Rauhoitus on myös voimassa muinaisjäännöksen todellisella laajuusalueella, vaikka muinaisjäännösrekisterissä olisi vasta tätä suppeampi merkintä.

Laki ei ole ihmisten kiusaamiseksi näin laadittu. Esinelöytöjen, rakenteiden ja maakerrosten muodostaman kokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo on vaarassa romahtaa, jos kiinteää muinaisjäännöstä kaivetaan suunnittelemattomasti. Myös suunniteltu tutkiminen voi heikentää kohteen arvoa, jos se tehdään pelkän metallinilmaisimen avulla. Metalliesineet ovat pieni osa kokonaisuutta, joten tällainen tutkimus kertoo kohteesta vain osan vieläpä tietoa mahdollisesti vinouttaen. Lisäksi metalliesineet, jotka maassa ovat säilyneet vuosisatoja tai -tuhansia, voivat maasta noston jälkeen hapelle ja kosteuden vaihteluille altistuessaan hajota nopeasti ilman oikeita säilytysolosuhteita ja konservointia.

Siksi lain mukaan kiinteästä muinaisjäännöksestä ei saa nostaa esineitä ilman tutkimuslupaa. Harrastajaporukoissa osan pitää tyytyä ihailemaan ensimmäisenä paikalla olleen tekemää löytöä. Tärkeää on myös tarkkailla löytöpaikan ympäristöä ja oppia tunnistamaan kiinteästä muinaisjäännöksestä kertovia piirteitä maastossa.

Peltoviljelyn kiinteälle muinaisjäännökselle mahdollisesti jo aiheuttama vaurio ei ole peruste ryhtyä kaivamaan muinaisjäännöksellä ilman tutkimuslupaa. Näissäkin kohteissa arkeologista tutkimusta voidaan ja tulee tehdä hallitusti, ja luvaton pelkkien metalliesineiden poistaminen on kiellettyä.

Löytöjen myyminen, ostaminen ja maastavienti

Internetin osto- ja myyntipalstoilla tarjotaan silloin tällöin muinaisesineitä. Usein esineiden kerrotaan olevan peräisin ulkomailta.

Suomessa maasta löytyneitä esineitä koskee yleensä löytötavaralaki. Muinaisesineitä ja muutamaa muuta esineryhmää löytötavaralaki ei kuitenkaan koske. Muinaismuistolain nojalla irtaimet muinaisesineet, joiden omistajaa ei tiedetä, on toimitettava Museovirastolle, koska valtiolla on niihin lunastusoikeus. Löytäjä voi tulla muinaisesineen omistajaksi vasta lunastusasian käsittelemisen jälkeen, ja vasta silloin hän voi luovuttaa esineen edelleen.

Tunnetusta kiinteästä muinaisjäännöksestä tavattu muinaisesine, jolla on yhteyttä muinaisjäännöksen kanssa, kuuluu valtiolle lunastuksetta. Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2001 antamassaan päätöksessä vahvistanut, että esineet olivat peräisin ennestään tunnetusta kiinteästä muinaisjäännöksestä, vaikka ne oli löydetty 200-300 metrin päästä edellisistä löydöistä ja runsaasti yli sadan metrin päästä muinaisjäännökselle aikaisemmin arvioiduista rajoista.

Muinaisesineitä ei saa viedä ulkomaille ilman maastavientilupaa. Suomi ja 126 muuta valtiota, mm. kaikki Suomen naapurimaat, ovat saattaneet voimaan yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi. Sopimusvaltioissa kulttuuriomaisuuden maastavienti on luvanvaraista. Sopimusvaltio voi vaatia palauttamaan luvatta viedyt esineet.

Sellaisen esineen, joka lain mukaan olisi ollut toimitettava Museovirastolle, salaaminen, vahingoittaminen tai muutteleminen sekä luovuttaminen, hankkiminen tai maastavienti on rikkomus. Tällaiseen tekoon syyllistynyt myös menettää löytöön perustuvat oikeutensa, kuten oikeuden lunastuskorvaukseen.

Hyvä historianharrastaja:

Kun olet itse tai kaverisi on löytänyt muinaisesineen, pane piippari pois päältä ja ota yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon.
Älä osta muinaisesinettä, ellet tiedä että se on myyjän laillisessa omistuksessa. Varo myös väärennöksiä.
Älä osta ulkomaista muinaisesinettä, ellet tiedä että se on luvallisesti hankittu ja viety alkuperämaasta.

Matleena Haapala, lakimies, Museovirasto

Lisätietoja:
Lakimies Matleena Haapala, puh. 040 128 6034, matleena.haapala@nba.fi (paikalla 11.7. saakka)
Erikoistutkija Päivi Maaranen, puh. 040 128 6260, paivi.maaranen@nba.fi (paikalla 21.7. alkaen)
Museoviraston metallinetsintää koskevat ohjeet ja palvelusähköposti:
http://vanha.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_kulttuuriperinto/metallinilmaisin
metallinilmaisin@nba.fi (Päivi Maaranen lukee tätä sähköpostia)

(7.7.2014)

Etusivu