Museovirasto 2018 logo
Museoviraston blogi
Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2018
2017
2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Metallinilmaisin on hyvä renki mutta huono isäntä


Metallinilmaisimen avulla on Suomen maaperästä tehty kiinnostavia löytöjä. Viimeksi mm. Janakkalasta on löydetty ennestään tuntematon muinaislinna ja sitä ennen kuuluisa nk. miekkamiehen hautapaikka.

Löytöjen myötä metallin etsimisen suosio kasvaa. Parhaimmillaan etsiminen metallinilmaisimella auttaa arkeologista tutkimusta ja toimii tutkimuksen apuvälineenä oikealla hetkellä ja paikalla.

Metallinetsinharrastajia
Metallinilmaisinharrastajia Norjassa.
Kuva: Päivi Maaranen, Museovirasto
Metallinilmaisimen avulla saatetaan kuitenkin hakea myös pikavoittoja. Jos metallinilmaisin alkaa viedä miestä tai naista eikä päinvastoin, päädytään pian kulttuuriperinnön tutkimista ja suojelua haittaavaan toimintaan. Pahimmassa tapauksessa kyse on laittomista kaivauksista ja löytöjen myymisestä pimeillä markkinoilla.

Vasta löydetyt kiinteät muinaisjäännökset


Muinaismuistolaki rauhoittaa kiinteät muinaisjäännökset, kuten muinaiset haudat, asumusten jäännökset, sekä linnoitukset ja muut puolustusvarustukset, ilman erillistä päätöstä. Rauhoitus on siis voimassa heti löydettäessä ja se merkitsee kieltoa mm. kaivamalla kajota paikkaan ilman Museoviraston myöntämää tutkimuslupaa.

Laissa säädetään, että jos irtain muinaisesine löydetään suosta tai syvemmältä maasta tai löytöpaikalla on kiinteää muinaisjäännöstä, niin kuin asuinpaikkaa tai kalmistoa osoittavia merkkejä, ei löytöpaikkaan saada enempää kajota, ennen kuin Museovirasto, jolle löydöstä viipymättä on ilmoitettava, tarvittaessa tutkittuaan paikan on asiasta määrännyt.

Kun paikan luonne muinaismuistolain tarkoittamana kiinteänä muinaisjäännöksenä on varmistettu, Museovirasto lisää tiedon valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin, josta tieto on kaikkien saatavilla. Rekisterimerkintä ei kuitenkaan ole rauhoituspäätös, vaan kuten edellä on kerrottu, rauhoitus on voimassa löydettäessä. Rauhoitus on myös voimassa muinaisjäännöksen todellisella laajuusalueella, vaikka muinaisjäännösrekisterissä olisi vasta tätä suppeampi merkintä.

Laki ei ole ihmisten kiusaamiseksi näin laadittu. Esinelöytöjen, rakenteiden ja maakerrosten muodostaman kokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo on vaarassa romahtaa, jos kiinteää muinaisjäännöstä kaivetaan suunnittelemattomasti. Myös suunniteltu tutkiminen voi heikentää kohteen arvoa, jos se tehdään pelkän metallinilmaisimen avulla. Metalliesineet ovat pieni osa kokonaisuutta, joten tällainen tutkimus kertoo kohteesta vain osan vieläpä tietoa mahdollisesti vinouttaen. Lisäksi metalliesineet, jotka maassa ovat säilyneet vuosisatoja tai -tuhansia, voivat maasta noston jälkeen hapelle ja kosteuden vaihteluille altistuessaan hajota nopeasti ilman oikeita säilytysolosuhteita ja konservointia.

Siksi lain mukaan kiinteästä muinaisjäännöksestä ei saa nostaa esineitä ilman tutkimuslupaa. Harrastajaporukoissa osan pitää tyytyä ihailemaan ensimmäisenä paikalla olleen tekemää löytöä. Tärkeää on myös tarkkailla löytöpaikan ympäristöä ja oppia tunnistamaan kiinteästä muinaisjäännöksestä kertovia piirteitä maastossa.

Peltoviljelyn kiinteälle muinaisjäännökselle mahdollisesti jo aiheuttama vaurio ei ole peruste ryhtyä kaivamaan muinaisjäännöksellä ilman tutkimuslupaa. Näissäkin kohteissa arkeologista tutkimusta voidaan ja tulee tehdä hallitusti, ja luvaton pelkkien metalliesineiden poistaminen on kiellettyä.

Löytöjen myyminen, ostaminen ja maastavienti


Internetin osto- ja myyntipalstoilla tarjotaan silloin tällöin muinaisesineitä. Usein esineiden kerrotaan olevan peräisin ulkomailta.

Suomessa maasta löytyneitä esineitä koskee yleensä löytötavaralaki. Muinaisesineitä ja muutamaa muuta esineryhmää löytötavaralaki ei kuitenkaan koske. Muinaismuistolain nojalla irtaimet muinaisesineet, joiden omistajaa ei tiedetä, on toimitettava Museovirastolle, koska valtiolla on niihin lunastusoikeus. Löytäjä voi tulla muinaisesineen omistajaksi vasta lunastusasian käsittelemisen jälkeen, ja vasta silloin hän voi luovuttaa esineen edelleen.

Tunnetusta kiinteästä muinaisjäännöksestä tavattu muinaisesine, jolla on yhteyttä muinaisjäännöksen kanssa, kuuluu valtiolle lunastuksetta. Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2001 antamassaan päätöksessä vahvistanut, että esineet olivat peräisin ennestään tunnetusta kiinteästä muinaisjäännöksestä, vaikka ne oli löydetty 200-300 metrin päästä edellisistä löydöistä ja runsaasti yli sadan metrin päästä muinaisjäännökselle aikaisemmin arvioiduista rajoista.

Muinaisesineitä ei saa viedä ulkomaille ilman maastavientilupaa. Suomi ja 126 muuta valtiota, mm. kaikki Suomen naapurimaat, ovat saattaneet voimaan yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi. Sopimusvaltioissa kulttuuriomaisuuden maastavienti on luvanvaraista. Sopimusvaltio voi vaatia palauttamaan luvatta viedyt esineet.

Sellaisen esineen, joka lain mukaan olisi ollut toimitettava Museovirastolle, salaaminen, vahingoittaminen tai muutteleminen sekä luovuttaminen, hankkiminen tai maastavienti on rikkomus. Tällaiseen tekoon syyllistynyt myös menettää löytöön perustuvat oikeutensa, kuten oikeuden lunastuskorvaukseen.

Hyvä historianharrastaja:


Kun olet itse tai kaverisi on löytänyt muinaisesineen, pane piippari pois päältä ja ota yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon.
Älä osta muinaisesinettä, ellet tiedä että se on myyjän laillisessa omistuksessa. Varo myös väärennöksiä.
Älä osta ulkomaista muinaisesinettä, ellet tiedä että se on luvallisesti hankittu ja viety alkuperämaasta.

Matleena Haapala, lakimies, Museovirasto

Lisätietoja:
Lakimies Matleena Haapala, puh. 040 128 6034, matleena.haapala@nba.fi (paikalla 11.7. saakka)
Erikoistutkija Päivi Maaranen, puh. 040 128 6260, paivi.maaranen@nba.fi (paikalla 21.7. alkaen)
Museoviraston metallinetsintää koskevat ohjeet ja palvelusähköposti:
http://vanha.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_kulttuuriperinto/metallinilmaisin
metallinilmaisin@nba.fi (Päivi Maaranen lukee tätä sähköpostia)

(7.7.2014)





13 kommentti(a)


Jos minä löydän jotain omalta tontiltani jossa sukuni on asunut kohta 5 sukupolvea niin kyllä se on minun.
Itse en ainakaan ottaisi missään nimessä mihinkään museovirastoon yhteyttä, kun kohta tontillani olisi joukko torveloita kaivelemassa.
Mieluummin kysyn arvion löytämästäni joltakin historiaa tuntevalta ja kerron löytämäni olevan peritty vaikka isoisältäni.

pinpointteri 4.9.2018 11:59

Tässä asiaa aamun 13.8. uutisista. Kohdasta 5:35.
http://areena.yle.fi/tv/2355521

ps.
Torspollekin vastaan kun ehdimme..

Mikko Härö 13.8.2014 14:19

Laitetaan nyt tännekin kun kommentoin saman asian vanhaan artikkeliin.

Olisikohan laissa mainittua sataa vuotta syytä tarkistaa hieman? Sekä muinaisesineiden että löytötavaroiden osalta?

Nyt jos löydät jostakin pennin tai pullonkorkin vuodelta 1913 olisi lain mukaan löydöstä ilmoitettava ja etsinnät alueella välittömästi lopetettava. Omasta mielestäni 1913 on historialliselta arvoltaan ihan eri kuin 1862 joka oli 100v ennen tuon lain säätämistä vuonna 1963.

Toisaalta, jos löydät yli 20e arvoisen esineen vuodelta 1914 on se toimitettava poliisille ja odotettava 3kk josko sen saisi säilytyspalkkiota vastaan lunastaa takaisin kun ei omistajaa löytynyt. En tiedä miten näissä on käynyt piippaajilla, olisi hauska kuulla.

Mielestäni tässä saisi olla joku sweet spot esim. 50-150 vuotta vanhojen esineiden kohdalla, joista ei tarvitsisi ilmoittaa. Tässä on tietysti se ongelma, että se mummun kultasormus vuodelta 1920 on voinut kadota ihan vasta eilenkin. Niin toki sen isoisomummunkin, mutta silloin se viedään museoon eikä poliisille, josta sen saisi vielä ehkä takaisinkin.

Tekisi harrastuksesta ehkä houkuttelevampaa ja sen kautta niitä oikeasti historiallisesti arvokkaitakin löytöjä alkaisi löytymään enemmän eikä museovirastoakaan suotta tarvitsisi kaikista oman vaarin pellolle hukkaamista esineistä lähteä vaivaamaan tai jos piippari bongaa sen vuoden 1913 pullonkorkin, niin ei tarvitsisi alueen etsiskelyjä jättää siihen.

Aarremaanalla-forumin "päivän löydöt' osiossa on päivittäin muovipussillinen uusia vuotta 1914 aikaisempia löytöjä, veikkaan että se 5000e täyttyy pian jo niistä postikuluista mikäli kaikki niitä käyvät lähettelemään.

Torspo 7.8.2014 21:49

Wapaa-ajan kaivelijalle:

Koetin sanoa, että vallitseva maankäyttö -linjaus voi olla tällaisiessa tilanteissa ongelmallinen juuri tuosta syystä. En kuitenkaan usko, että suoja-alueilla esimerkiksi viljelysmaisemassa tapahtuu enää kovinkaan paljon uutta vahinkoa, siis sellaista joka ei olisi jo aiemminkin realisoitunut. Niinpä suoja-alueiden mahdollisten peltojen pitäisi ensi sijassa antaa olla siinä tilassa johon ne ovat päätyneet.

Alueita olisi syytä käydä alueita arkeologin kera ja todellisiin tarpeisiin - olkoonkin, että johtaa mahdollisesti harrastuksen vähenemiseen. Omatoiminen talteenotto ilman asianmukaista dokumentointia ja löytöjen saattamista asiamukaisiin olosuhteisiin ei ole hyvä asia.

Löytöihin ei voi suhtautua kuin sattumanvaraiseen löytötavaraan (jonka löytämiseen siihenkin sisältyy ainakin moraalisia vastuita?).

Lisäksi on muistettava alla keskusteluketjussa todettu maanomistajan huomioiminen.

Kannattaa katsoa aiemmin mainitsemani menettelytapaohjeemme.

Argumentti siitä, etteivät museoviranomaisten voimavarat riitä joka paikkaan ja harrastajien on siksi pakko toimia itse on hieman sukua vaikkapa siiden, että ajaa aina ylinopeutta koska polisiilla ei ole riittävästi voimavaroja rajoistusten valvontaan. Yhteiskuntamme peruspiirteisiin sisältyvä lainkuuliaisuus on paikallaan muinaismuistolainkin kohdalla. Vaikka laki uusimista kaipaakin, myös tässa keskusteltavan asianvyyhden osalta.

Mikko Härö 17.7.2014 21:54

"Itse menettelisin (harrastajana) suoja-alueella siten, että toteaisin tilanteen. Jos löytöjä ilmaantuu olisi yhteydessä museoviranomaisiin - kertoakseni että taaskaan eivät asiat ole ns. aivan kuin Strömsössä. Ja koettaisin minimoida oman esinekeruuni paikalta."

mutta...eikö suoja-alueella, esim. pelto, ole etsintä kielletty vaikka maanmuokkauskoneilla saa peltoa kyntää, äestää jne..?
Tähän seikkaan tuntuu olevan 101 eri mielipidettä. Itse katsoisin että parempi kerätä vielä ehjä materiaali pois kuin antaa tuhoutua. Löydöt museolle arvioitavaksi.

Wapaa-ajan kaivelija 17.7.2014 16:10

Nimimerkille Wapaa-ajan kaivelija:

Kysymykseesi ei olekaan aivan helppo vastata, etenkään varsinaisten asiantuntijoidemme ollessa juuri lomalla. Yritän pienellä riskilläkin, korjataan sitten myöhemmin jos menen harhaan.

Se, että muokataan suoja-aluetta siten, että muinaisjäännös tai - jäännöstä tuhoutuu ja kulttuurikerrokset sekottuivat voi johtua kai kahdesta syytä. Toinen on, että paikalla vain jatketaan ns. vallitsevaa maankäyttöä. Toinen taas se, etteivät museoviranomaiset ole selvillä tilanteesta tai heiltä ei ole kysytty asiasta.

Tuo vallitseva maankäyttö on hankala asia, kuten viesteissä tuolla aiemmin on tuotu esille: maan muokkaus tai metsien käsittely saattaa olla aiempaa rajumpaa. Metsissä pyritään hieman kevyempiin menetelmiin, mutta esimerkiksi kantojen nostaminen (kuten aurauskin) saa kyllä aikaan pahaa jälkeä jos muinaisjäännöksiä ei ole huomioitu tai ne eivät ole lainkaan tiedossa.

Itse menettelisin (harrastajana) suoja-alueella siten, että toteaisin tilanteen. Jos löytöjä ilmaantuu olisi yhteydessä museoviranomaisiin - kertoakseni että taaskaan eivät asiat ole ns. aivan kuin Strömsössä. Ja koettaisin minimoida oman esinekeruuni paikalta.

Oma asiansa sitten on, miten nopeasti me tai maakuntamuseot pystyvät reagoimaan tilanteeseen joka on jo akuutti. Yhteydenoton yhteydessä voisi kuitenkin kartoittaa tilannetta ja miettiä, miten menetellä.

Tällaisissa tilanteissa (joista emme siis ole selvillä) olemme selvästi harrastajien avun tarpeessa.

Jos suoja-alueella ei ole tapahtumassa mitään ei ole myöskään syytä kajota siihen.

Kotisivuillamme on ohje peruskäytännöistä (en ole varma saanko linkin alla tässä toimimaan).

Mikko H

http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_kulttuuriperinto/metallinilmaisin


Mikko Härö 17.7.2014 15:18

Mikko Häröltä jos saisi hieman toimintaohjeita..Eli jos haluaisin mennä suoja-alueella olevalle pellolle tai metsään, joita molempia esim. muokataan, etsimään mahdollisia muinaismuistoja, mihin pitäisi olla yhteydessä vai onko se oletusarvoisesti turhaa edes kysyä?
Olen samaa mieltä että yhteistyöllä päästään parhaimpaan lopputulokseen mutta sitä pitää oikeasti olla. Liian kapeakatseinen ja vanha ajattelutapa johtaa vain ongelmiin, ongelmiin joita ei millään lailla, asetuksilla tai määräyksillä ratkaista.

Wapaa-ajan kaivelija 17.7.2014 12:47

Nimimerkille Nykyaika:

Olennaista ei ole, kenen kustannuksella harrastetaan vaan tapa, jolla harrastetaan - vastuullisesti vai vastuuttomasti?.

Teemme voimavarojemme rajoissa yhteistyötä vastuullisten ja järjestäytyneiden toimijoiden kanssa, arvostamme heidän toimintaansa.

Kulttuuriperintöviranomaiset ovat samassa tilanteessa kutakuinkin kaikissa eurooppalaisissa maissa, harrastuksen raju kasvu on johtanut siihen ettei kukaan 'handlaa' tilannetta.

Monessa muussa maassa viranomaiset ovat ryhtyneet asiassa Suomea tiukempiin otteisiin - me ajattelemme yhä, että yhteistyöllä ja järkevillä ohjeilla päästään eteenpäin.

Mikko Härö
osastonjohtaja
Kulttuuriympäristön suojelu

Mikko Härö 15.7.2014 13:30

Kyllä on museoihmisillä kova hätä kun vapaaehtoiset kartoittavat historiaa omalla kustannuksellaan.

Fakta on se, ettei museovirasto kykene handlaamaan "aluettansa", mutta samalla se paradoksaalisesti haluavaa estää muiden etsintöjä mahdollisimman tehokkaasti - jotta kyntöaura ehtii varmasti silputa jäljellä olevat esineet.

Nykyaika 12.7.2014 09:13

No kun onhan se raja toisen (maa)omaisuuden kaivelun suhteen johonkin laitettava...muuten seuraavaksi alkaa mm tryffelitammipeltojen ja - metsien tryffeleiden kaivuu ulkopuolisten sosiaalisena harrasteena, ilman lupaa.

Jotakin sääntöjä joutuu noudattamaan ihmisten kesken, peruskasvatusoppia.

Tyypillinen etelän kulttuuripelto mm hiidenkiukaan vieressä on ollut viljelyssä tuommoiset 1500-3000 vuotta putkeen, ne nk suomalaisen oikeuden mukaiset ikipellot mm. Mitä hiekkavampi sitä vanhempi peltokulttuuri on pellos.



Esa Ruohola 10.7.2014 14:58

Muuten hyvä artikkeli mutta 1. Haapalan yst. kannattaa artikkelissaan mainita myös se, että yksityisen maan kaiveluun tarvitaan maanomistajan lupa pl luvitetut viranomaisoperaatiot.
2.Pellon komein historiallinen kulttuurihoitomuoto on viljely myös silloin kuin se sijaitsee tunnetulla kulttuurialueella. Ja toki oikea mv tuntee hiidenkiukaat, joihin taasen kireinen pellon vuokramies muutenkaan ei ehdi ottamaan kantaa kun on kiire jo seuraavalle pellolle. Toki pellon tasausoperaatiot voivat tuoda kohteiseen tuhoa.

Esa, Etelän kulttuuriperintömaisemista


Esa Ruohola 9.7.2014 07:18

Muinaisten metalliesineiden etsijöille kannattaa myös tiedottaa siitä miten eri metallit reakoivat, kun ne kaivetaan esiin maasta. Tänään rautaesine voi olla kasa ruostetta huomenna.

Jusaapov 8.7.2014 18:50

Mutta..miksi on parempi että suoja-alueella, pelloilla vielä olevia mahdollisia "löytöjä" ei saa kaivella vaan mielummin antaa pellonmuokkauksen, lannotteiden ja esim salaojituksen tuhota ne?

vapaa-ajan kaiviskelija 8.7.2014 17:16


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
1 + 5 = (ratkaise tämä laskutoimitus)