Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Aineeton kulttuuriperintö: perinnetiedot ja -taidot kestävän kehityksen moottoreina


Toukokuun lopulla 116 maata kokoontui Unescon päämajaan Pariisiin aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen kuudenteen yleiskokoukseen. Yli 500 edustajaa eri puolilta maailmaa tapaa kahden vuoden välein päättääkseen sopimusta koskevista linjauksista.

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on vuodelta 2003 ja reilussa kymmenessä vuodessa sen on ratifioitunut jo huimat 168 maata. Elävän perinnön vaaliminen on koettu tärkeäksi asiaksi ympäri maailmaa. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2013 ja Museovirasto vastaa sopimuksen kansallisesta toimeenpanosta. 

Yleiskokouksessa keskustelua käytiin mm. kansainvälisistä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloista. Ne ovat vain jäävuoren huippu siitä työstä, jota eri maissa tehdään. Keskeistä on se, kuinka elävän perinnön vaalimisen ja turvaamisen käytäntöjä eri maissa edelleen syvennetään ja laajennetaan. Huomion tulee olla sopimuksen kansallisessa toteuttamisessa. Pakolaiskriisi ja elävän perinnön asema konfliktialueilla herätti keskustelua osallistujissa. 

Yleiskokouksen keskeisin anti liittyi kestävän kehityksen teemoihin, sillä sopimuksen toimintaohjeistoon liitettiin laaja kestävää kehitystä ja aineetonta kulttuuriperintöä käsittelevä osio. Näin sopimukseen liittyvä toiminta otti aimo harppauksen kohti kestävän kehityksen ydintä. Taustalla on vuonna 2015 YK:n jäsenmaiden solmima Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoitteet ja toimintaohjelma, jossa kulttuuri ja kulttuuriperintö sinänsä näkyvät hyvin vähän. 

Tiukan väännön jälkeen yleiskokous hyväksyi osion, jossa käsitellään aineettoman kulttuuriperinnön yhteyksiä mm. sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, ympäristön kestävään käyttöön sekä rauhan edistämiseen. Mitä tällä sitten käytännössä tarkoitetaan? Esimerkiksi maanviljelyssä kaivataan edelleen sitä hiljaista tietoa, joka on siirtynyt polvelta toiselle - samoin kasvilääkinnässä, lumivyöryjen torjunnassa tai perinteisten lajien kasvattamisessa. Käsityöt ovat tärkeä tulonlähde monille köyhien alueiden ihmisille. Kestävälle pohjalle rakentuva elävään perintöön liittyvä turismi voi osaltaan olla luomassa reilumpaa tulonjakoa. Erilaiset yhteisölliset rituaalit taas tuovat ihmisiä lähemmäs toisiaan. Yhteisöillä on halussaan paljon sellaista pitkälle kehittynyttä perinteistä tietotaitoa, joka voi antaa oman panoksensa kestävän kehityksen edistämiseen. 

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yhteistyötä kestävän kehityksen asiantuntijoiden ja kulttuuriperintöalan toimijoiden välillä, jotta aineeton kulttuuriperintö näkyisi erilaisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa myös kulttuurisektorin ulkopuolella.  Sopimuksen jäsenvaltioiden suositellaan kannustavan sellaista tutkimusta, joka auttaa ymmärtämään perinteiden ja kestävän kehityksen yhteyttä koskien yhtä lailla terveydenhuoltoa, ruokaturvaa, koulutusta tai sukupuolten välistä tasa-arvoa. Samoin tulisi hyväksyä sellaisia laillisia, teknisiä, hallinnollisia ja taloudellisia keinoja, jotka auttavat esimerkiksi huomioimaan yhteisöjen kulttuurista taustaa opiskelussa, kunnioittamaan yhteisöjen tekijänoikeuksia oman kulttuurinsa tuotteisiin tai ansaitsemaan kestävällä tavalla elantonsa aineettomaan kulttuuriperintöönsä liittyen.

Uusi osio Unescon sopimuksen toimintaohjeistossa ei tarkoita, että aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen alla voitaisiin ratkaista ihmiskunnan piinaavimmat ongelmat köyhyyden, sosiaalisen eriarvoisuuden tai ympäristöongelmien osalta. Se kuitenkin osoittaa, että elävällä perinnöllä - niillä tiedoilla, taidoilla ja käytännöillä, joita ihmiset ovat kehittäneet omissa elinympäristöissään - on merkitystä yhteiskunnan kehitykselle laajemminkin. Samalla se tarjoaa uusia sektorirajat ylittäviä yhteistyömahdollisuuksia elävän perinnön toimijoille ja vahvistaa perinteiden yhteiskunnallista merkitystä.

Suomessa on sopimuksen toimeenpanoon liittyen perustettu tänä keväänä luontorinki, joka vie Unescon sopimuksen toimeenpanoa eteenpäin omalla toimialallaan. Se toimii koordinoivana elimenä ja solmukohtana, joissa alan perinteen harjoittamisesta, siirtämisestä, koulutuksesta, tutkimuksesta, dokumentoinnista ja tallentamisesta vastaavat toimijat voivat kohdata. Rinki voi mm. herätellä aiheesta keskustelua, järjestää seminaareja ja tapahtumia sekä luoda uusia kumppanuuksia ja hankkeita. Kestävä kehitys on yksi keskeinen teema luontoringin toiminnassa.

Aineeton kulttuuriperintö ja kestävä kehitys
Unescon esite

Luontotoimijat mukaan aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toteuttamiseen
Museoviraston tiedote 11.4.2016

Leena Marsio
Aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori
Museovirasto
www.aineetonkulttuuriperinto.fi

(16.6.2016)
Unescon esiteen kansikuva
Unescon Intangible Cultural Heritage and Sustainable Development -esitteen kansi.




0 kommentti(a)


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
8 + 8 = (ratkaise tämä laskutoimitus)