Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Pitsiä ja pröttiä – satakuntalaista aineetonta kulttuuriperintöä kartoittamassa


Pröttiä, klimppisoppaa ja lapskoussia – jo satakuntalaisten perinneruokien nimet kertovat seudun vahvasta ja elävästä paikalliskulttuurista. Suomi ratifioi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013, ja toimeenpanoprosessissa päästiin viime syksynä aloittamaan alueellisten seminaarien sarja. Tapahtumat toteutetaan yhdessä paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ensimmäinen seminaari järjestettiin marraskuussa Seinäjoella. Hieman eteläisemmän rannikon kulttuuriperintöä päästiin katsastamaan 4.3.2016, kun Porin Puuvillaan kokoontui täysi salillinen kuulijoita ja keskustelijoita. Lähes sadan henkilön joukossa oli esimerkiksi paikallisten yhdistysten edustajia ja kulttuuriperinnön parissa työskenteleviä ammattilaisia, mutta jokainen osallistuja oli asiantuntija vastaamaan päivän kysymykseen: Mitä on elävä satakuntalainen kulttuuriperintö?

Museovirasto kokoaa parhaillaan Elävän perinnön wikiluetteloon esimerkkejä suomalaisesta elävästä kulttuuriperinnöstä. Yksi seminaaripäivän tavoitteista oli innostaa satakuntalaisia tunnistamaan omaa perintöään ja esittelemään sitä muille tämän wikisivuston avulla. Yleissopimuksen hengen mukaisesti luettelointityön Suomessa toteuttavat ne yhteisöt ja ryhmät, joiden kautta kulttuuriperintö elää, hengittää ja siirtyy eteenpäin. Perinnettä harjoittavat henkilöt määrittelevät siis itse, mikä on heidän kulttuuriperintöään.

Päivän aikana saatiin maistiaisia monenlaisista kulttuuriperinnön muodoista. Katsausten aiheina olivat esimerkiksi purpurit, puuveneen veisto, murre, rannikkokalastus, raumalainen pitsiperinne ja paikallinen rap-musiikki. Aiheiden kirjo toi esille, miten monimuotoisissa yhteisöissä kulttuuriperintöä välitetään. Esimerkiksi rannikkokalastukseen liittyvät tiedot ja taidot siirtyvät usein elinkeinoa harjoittavassa suvussa. Eurajoen koulumuseossa paikallishistorian tuntemusta ja kädentaitoja opetetaan sukupolvilta seuraaville koululaisten teemapäivissä – ja tietenkin paikallismurretta käyttäen. Toisissa perinteissä, kuten esimerkiksi rap- ja katutaidekulttuurissa, korostuu puolestaan toisilta alueilta lainaaminen ja perinteen vaeltaminen kulttuurista toiseen. Toisaalta myös näillä itseilmaisun muodoilla on Suomessa jo sukupolvelta toiselle yltävää historiaa.

Iltapäivällä osallistujat pääsivät pohtimaan kulttuuriperintökysymyksiä työpajoissa. Yhdessä työpajassa aiemmin kuuluista esimerkeistä inspiroituneet saattoivat jatkaa satakuntalaisen kulttuuriperinnön kartoitusta. Tuloksena syntyi vallan vaikuttava lista, joka sisälsi kulttuuri-ilmiöitä perinneruoista vauvojen värikylpyyn.

Toisessa työpajassa jaettiin perinteiden vaalimiseen liittyviä ajatuksia ja kokemuksia. Keskeinen ongelma, joka on tuttu niin museoille kuin yksityishenkilöillekin, on aineettoman perinnön tallentamisen muoto. Kiivaasti uusiutuvien teknologisten ratkaisujen aikakaudella tallennusmuodon ja -välineen valitsemisesta on tullut sangen haastava tehtävä. Vaalimiseen liittyy myös filosofisia kysymyksiä kulttuuriperinnöstä. Pitääkö kaikkea perinnettä vaalia ja tallentaa? Entä pitäisikö esimerkiksi suullinen perinne taltioida videoina, teksteinä vai äänitteinä? Seminaarin kolmas työpaja käsitteli sekä näitä kysymyksiä että perinteen elävyyteen liittyvää väistämätöntä muuttumista.

Rauman pitsin tekemisen taito on osuva esimerkki sukupolvelta toiselle siirtyvästä taidosta, jonka konkreettinen lopputulos voi olla pöytäliina tai vaikka riippumatto. Uudet sukupolvet ja käyttötilanteet muovaavat kulttuuriperintöä, jotain säilyttäen ja jotain muuttaen. Konkreettinen esimerkki tästä oli Harhama-ryhmän esittämä nuuttipukkiaiheinen performanssi. Tämäkin perinne on muuttunut vuosien varrella huomattavasti, sillä lasten sijaan sitä harjoittivat nuoret miehet. Muutoksesta huolimatta jotain yhteisölle tärkeää on jatkunut sukupolvelta toiselle, sillä nuutittaminen tunnistetaan edelleen satakuntalaiseksi eläväksi perinnöksi.

Seuraava alueellinen seminaari järjestetään Joensuussa 17.5.2016.

Oona Simolin
Korkeakouluharjoittelija
Museovirasto

Aineeton kulttuuriperintö -verkkosivut
Elävän perinnön wikiluettelo
Elävä kulttuuriperintö Satakunnassa -seminaari

(30.3.2016)
Kalastajat
Meren läheisyys leimaa vahvasti satakuntalaisia perinteitä. Kuva: Markku Saiha

Rauman pitsiä
Rauman pitsistä on moneksi. Kuva: Hans Lehtinen




0 kommentti(a)


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
9 + 4 = (ratkaise tämä laskutoimitus)