Etusivu
Arkisto
2020
2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
Linkit
Museoviraston verkkosivut
Museovirasto Facebookissa
Valtion yhteisten tieto- ja viestintätekniikkapalveluiden käytöstä valtava lasku Museovirastolle
| Vuoden 2014 alusta astui voimaan laki valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä. Lain taustalla oli huoli valtion suurista tieto- ja viestintätekniikan (ICT) kustannuksista ja ajatuksena pienentää kustannuksia yhdistämällä hankintoja ja toimintoja suuriksi kokonaisuuksiksi. Lain perusteella käytännössä kaikki valtion organisaatiot pakotetaan hankkimaan ICT:nsä uudelta valtion toimijalta Valtorilta. Suurten kokonaisuuksien tuoma volyymietu on ajatuksena periaatteessa hyvä ja toimintoja yhdistämällä saavutetaan koko valtion tasolla joitain etuja. Käytännössä virastotasolla tilanne näyttää hyvin erilaiselta. Kuten tunnettua suomalainen museoala ei ole koskaan rypenyt rahassa. Museovirasto, jota laki velvoittaa käyttämään Valtorin palveluita, ei ole voinut koskaan sijoittaa suuria summia tietotekniikkaan ja viime vuosina tehdyt kaksi budjettileikkausta ja niistä seuranneet irtisanomiset ovat entisestään lisänneet kulukuria. Museovirasto on optimoinut tietoteknisiä ratkaisujaan ja tiedonhallintaansa siten, että se on niukoilla resursseillaan saanut aikaan kohtuuhintaisen ja hyvin toimivan kokonaisuuden. Nyt tämä kokonaisuus on siirtynyt Valtorille ja sitä ollaan korvaamassa valtion yhteisillä palveluilla. Lasku Museovirastolle on valtava. Valtorin hinnastojen perusteella tehtyjen laskelmien mukaan viraston vuotuiset ICT-kustannukset nousevat 291 %. Pakollisten muutosten seurauksena vuosikustannukset ovat nousemassa 400 000 eurolla. Lisäksi joudutaan vielä maksamaan huomattavat summat palvelujen siirrosta Valtorille. Viime vuoden lopulla Museovirastosta jouduttiin valtion budjettileikkausten vuoksi käytyjen yt-neuvottelujen tuloksena irtisanomaan asiantuntijoita ja kykymme tarjota edes lakisääteiset palvelut on vaakalaudalla. Viraston kukkarossa ei ole löysää rahaa. Millä siis rahoitamme kasvavat ICT-kulut? Lakkauttamalla palveluita kansalaisille ja viranomaisille? Lopettamalla hallitusohjelman mukaiset digitalisaatiota edistävät kehitystoimet? Sulkemalla taas museoita? Tässäpä itsenäisen Suomen kulttuuriperinnölle oiva satavuotislahja! Miksi Valtorin palvelut sitten ovat niin kalliita? Eikö volyymietu vähennä myös Museoviraston kustannuksia? Tähän lienee monta syytä. Uudet palvelut on luotu suurten toimijoiden ehdoilla ja heille ne saattavat olla toimivia ja ehkäpä myös kohtuuhintaisia. Pienemmille virastoille, joissa toiminta on ketterää ja avointa, ne eivät ole optimaalisia. On kuin terästehtaan toimintaprosessia yritettäisiin saada käyttöön kultasepänverstaassa. Monet valtion organisaatiot tarvitsevat myös tietoturvaa, joka on täysin ylimitoitettu Museovirastolle. Muistiorganisaatio käsittelee ja tuottaa valtaosin julkista tietoa ja tavoittelee erityisesti tietojensa avoimuutta ja saatavuutta internetissä. Omituiselta tuntuu myös palveluiden siirtoon liittyvä toimintatapa. Laitteet ja sopimukset on siirretty valtion organisaatioilta Valtorille. Se siis käytännössä omistaa Museovirastonkin laitekannan. Kun Valtori tekee jotain laitteisiin tai verkkoihin liittyvää, se laskuttaa asiakasta täysin riippumatta siitä haluaako asiakas toimenpidettä tai ei. Hyvä esimerkki ovat Museoviraston palvelimet, jotka ovat siirtyneet Valtorille, joka haluaisi siirtää laitteet omaan konesaliinsa. Temppu on sinänsä ihan ok, mutta Valtori myös suunnittelee laskuttavansa operaation valmistelusta Museovirastolta pari tuhatta euroa, siirrosta reilut 40 000 euroa ja lopulta vuosittain noin 61 000 euroa. Palvelinten nykyiset kustannukset Museovirastolle ovat noin 10 000 euroa vuodessa! Joudumme siis maksamaan 90 000 € käytännössä tyhjästä. On vaikea uskoa, että Museovirasto olisi ainoa valtion organisaatio, joka on kyennyt itse tuottamaan tai hankkimaan edullisia ICT-palveluita. On myös vaikea uskoa, että jokainen organisaatio nikottelematta kaivaisi kukkarostaan Valtorin pyytämät huikeat summat. Jos Valtorin toiminta tuottaa valtiotasolla säästöjä, voisi noista säästöistä korvata menetykset virastoille. Tai sitten miettiä kannattaako yhteisiä palveluita tuottaa kaikille virastoille. Voisi myös harkita ns. Valtori-lain kolmannen pykälän muuttamista niin, että palveluita voisi hankkia myös Hanselin (Valtion yhteishankintayksikkö) kautta, kilpailuttaa tai olla tekemättä mitään, jos organisaatiolla on jo valmiiksi edullinen ja toimiva palvelu. Koko olemassaolonsa ajan Valtori on viestinyt asiakaslähtöisyyttä ja edullisuutta. Heidän visionsa ensimmäisenä kohtana on kilpailukykyisyys verrattuna markkinatoimijoihin. Siirtovaiheessa kerta toisensa jälkeen kuultiin valtorilaisten suusta, että virastojen kustannukset eivät nouse. Olisiko nyt sopiva hetki katsoa onko puheissa perää? Olisi myös hyvin mielenkiintoista ja valaisevaa, jos jokin riippumaton taho selvittäisi Valtorin ja muiden valtion yhteisten palvelukeskusten kannattavuutta ylipäätään. Onko kannattavuus pelkästään perustamishetken oletuksiin perustuva illuusio vai käytännössäkin toteutuva tosiasia? Miikka Haimila Yli-intendentti Museovirasto Joose Niemi ICT-päällikkö Museovirasto (19.10.2016) |  Museoviraston ICT-kulut seuraavan viiden vuoden aikana Valtorin toteuttamina ja vertailuna viraston oma toteutushinta (Valtorin hinnat ilman käyttöönottokuluja). Vertailu Valtorin tuottamien palvelujen vuosikustannusten ja Museoviraston nykyisten (itse tuotetut palvelut) kulujen välillä. Viiva kustannuksissa tarkoittaa, että palvelu tuotetaan ilman kustannuksia tai kulut sisältyvät toiseen palveluun. |
| Twiittaa |