Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Tervemenoa ”kollektiivinen muisti”


Kaikkien aikojen suurimmiksi kasvaneilla, Kulttuuritalolla 22.-23.9.2016 järjestetyillä Museoalan Teemapäivillä vahvistui käsitys siitä, että moninaistuvassa yhteiskunnassa käy myös museotyö parhaillaan läpi tärkeää murrosvaihetta. Museo-käsitteen sisältö onkin puhuttanut museoammattilaisia tavallista enemmän jo jonkin aikaa.

Kimmo Levä nosti aiheen keskusteluun Museoliiton P.S. Blogissa 7.10.2016 julkaistussa kirjoituksessaan esittäen otsikossaan fundamentaalisen kysymyksen: Mikä museo on? Kysymyssana ”mikä” sanan ”millainen” sijaan kuvaakin paremmin keskusteluilmapiiriä, jota museo-käsitteen sisällöstä parhaillaan käydään. Me museoammattilaiset luomme parhaillaan nahkaamme ja etsimme uusia rajojamme nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Keskustelun ytimessä ei ole enää ainoastaan se, mitä toimintoja museoilla pitäisi olla, vaan myös se, mikä on ylipäätään museoinstituution tehtävä tulevaisuudessa.

Levä viittasi blogissaan Teemapäivillä esiintyneen muutosagentti Jasper Visserin (VISSCH+STAM) ja Apulanta-yhtyeen Toni Wirtasen kannanottoihin siitä, mikä on tulevaisuuden museo. Hän suhtautui näihin ulostuloihin varauksella ja esitti oman ehdotuksensa uudeksi museon määritelmäksi:
Museo on palvelu, joka auttaa asiakkaitaan täyttämään tarpeensa ja velvollisuutensa historian ja kulttuurin tallentamisessa, tutkimisessa ja esittämisessä sekä auttaa heitä taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin tuottamisessa.
Kirjoituksensa lopuksi Levä kannusti myös muita miettimään, mikä on tulevaisuuden museo. Tuon tässä kirjoituksessa Levän hyvien pohdintojen rinnalle pari täydentävää näkökohtaa, joihin itse kiinnitin huomiota Teemapäivien ajan keskusteluissa.

Vaikea muistin käsite


Aiheella ”Tulevaisuus. Nyt” järjestetyillä Teemapäivillä pitämässään esitelmässä Jasper Visser kannusti miettimään museotoimintaa täysin puhtaalta pöydältä uudelleen – karsimaan museoiden tehtävät vain kahteen tärkeimpään. Visserin näkemys on, ettei mikään tietty ydintehtävä tai toimintamuoto määritä museoinstituutiota nyt eikä tulevaisuudessa. Tulevaisuuden museot ovat yksilöllisiä ilman yhteistä, koherenttia määritelmää. Koen tämän näkemyksen jossain määrin hämmentävänä, sillä onhan museoita, kirjastoja ja arkistoja kuitenkin perinteisesti kutsuttu muistiorganisaatioiksi.

Visser veti Teemapäiviä edeltävänä päivänä työpajan Suomen uutta museopolitiikkaa valmistelevalle työryhmälle. Työpajassa hän ei innostunut muisti-sanasta museoinstituutioista puhuttaessa. Myös Kansallismuseon pääjohtaja Elina Anttila nosti esiin muistin käsitteen Teemapäivillä pitämässään kommenttipuheenvuorossa todeten, ettei kollektiivinen muisti voi olla enää tulevaisuuden museotoimintaa määrittävä tekijä. Anttila käytti käsitettä kuitenkin viisaasti, sillä kollektiivinen muisti on ajatuksena hyvin jähmeä. Tiivistetysti sanottuna se tarkoittaa ”jaettua tietoisuutta” ja ”jatkuvaa ajattelutapaa”.

Muistin käsite onkin tästä syystä vaikea määre museon tarkoituksesta puhuttaessa. Tuntuu siltä kuin se miellettäisiin museoiden tarkoitusta käsittelevissä pohdinnoissa jonkinlaiseksi menneisyyttä koskevaksi konsensukseksi. Museotyön murroksessa on kuitenkin selvää, ettei kollektiiviseen muistiin nojaavaan ajatteluun voi enää nojata: museon tulee olla moniääninen. Tähän viittasi Teemapäivillä Maryan Abdulkarim puhuessaan ”afrofuturismista” tapana katsoa mitä tahansa ilmiötä kuvitteellisten ”afrolasien” läpi – tarkastella, miten ja kenen perspektiivistä esimerkiksi historia on esitetty kulttuurihistoriallisessa museossa. Jo nyt museoiden pitäisikin kyetä tarkastelemaan ilmiöitä moniäänisten lasien läpi ja mahdollistaa osallistuminen ihmisryhmiä pois sulkematta.

En silti olisi vielä valmis luopumaan muistin käsitteestä kokonaan, sillä liittyyhän se olennaisesti tietoisuuteen, jonka tunnistan keskeisenä ajatuksena myös Kimmo Levän pohdinnasta rivien välistä. Muisti liittyy samaten suurten globaalien ilmiöiden, kuten kulttuurin moninaistumisen ymmärtämiseen. Peggy Levitt puhui tästä omassa, kosmopoliittisten ja nationalististen museoiden jatkumoa käsitelleessä Teemapäivien puheenvuorossaan.

Yksilölliset museot, monet toimintamuodot


Yhteiskunta ja museotyö muuttuvat, mutta onko myös museon perustehtävä muuttumassa? Keskustelua on syytä jatkaa, ja mielestäni olennaista olisi erottaa siinä toimintamuotojen ja työn tarkoituksen tasot. Tämän näkökohdan otti esiin myös Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio museopoliittisen työryhmän työpajassa.

Olen Jasper Visserin kanssa lopulta samaa mieltä monesta asiasta. Ei ole yhtä tulevaisuuden museota, vaan museot ovat keskenään erilaisia. Toisekseen museoiden toiminnalle ja olemassaolon oikeutukselle paikallisuus ja juuret ovat selvä vahvuus, ellei jopa edellytys. Esimerkiksi Maryan Abdulkarim totesi, että ulkomailta tuotujen esineiden sijaan (kulttuurihistoriallisessa) museossa kiinnostavampaa on nähdä alueen sisällä elävien ihmisten elämä kaikessa monimuotoisuudessaan.

Paikallisuuden merkitys korostui Teemapäivillä myös Helsingin kaupunginmuseon johtokunnan puheenjohtaja Ville Ylikahrin puheenvuorossa. Toukokuussa 2016 avattu kaupunginmuseo nostaa toimintansa keskiöön kaupunkilaisten omakohtaiset kokemukset ja tavallisen arjen. Museonjohtaja Tiina Merisalo kiteytti onnistuneesti museon toiminnan ja tarkoituksen tasojen eron Visserin Helsingin kaupunginmuseossa tekemällä vlogi-videolla. Uuden museokonseptin suunnittelussa lähtökohdaksi otettiin tunteet. Silti elämyksellisyys, keskustelevuus ja avoimuus ovat ”vain” tapoja toimia, kun taas toiminnan perustan muodostavat kokoelmat ja kaupungin historia. Hyvä lopputulos on siis monien tekijöiden summa.

Vaikka tekemisen ja kommunikoinnin muodot muuttuvat, on museoilla yhä tulevaisuudessa oma tehtävänsä yhteiskunnallisessa dialogissa. Juhani Kostet tiivisti sen Teemapäivien avauspuheenvuorossaan ajatukseen kulttuurisesti moninaisesta muistiorganisaatiosta, joka toiminnallaan viitoittaa tietä tulevaisuuteen. Näiden ajatusten ympärillä on hyvä jatkaa keskusteluja siitä, mikä on tulevaisuuden museo ja millaisia palveluja museot tarjoavat tulevaisuudessa. ICOMin Suomen komitean puheenjohtaja Eero Ehanti kehotti Teemapäivien yleisöä muistamaan näissä määrittelyissä Orhan Pamukin yksilöllisyyttä, tarinallisuutta ja ilmaisutapoja korostavan museomanifestin.

Aura Kivilaakso
Erikoisasiantuntija
Museovirasto

Museoalan Teemapäivät Museoviraston verkkosivuilla
Storify-kooste Teemapäivien Twitter-keskustelusta

Elina Anttilan blogikirjoitus Museot eivät ole kansakunnan muisti vuodelta 2013

(24.10.2016)
Kostet ja Ehanti
Juhani Kostet ja Eero Ehanti keskustelivat Museoalan Teemapäivillä ICOMin museon määritelmästä. Kuva: Pia Lonardi, Museovirasto (CC-BY 4.0)

Jasper Visser
Muutosagentti Jasper Visserin (VISSCH+STAM) mukaan tulevaisuuden museot ovat keskenään erilaisia ja ammentavat voimansa paikallisuudesta. Kuva: Pia Lonardi, Museovirasto (CC-BY 4.0)

Museoalan Teemapäivien yleisöä
Aiheella ”Tulevaisuus. Nyt” järjestetyille vuoden 2016 Museoalan Teemapäiville osallistui noin 250 museoammattilaista. Kuva: Pia Lonardi, Museovirasto (CC-BY 4.0)




1 kommentti(a)


Hyvä kooste teemapäivistä ja viimeaikaisesta keskustelusta, kiitos! Tekstin lopussa linkatussa blogikirjoituksessaan Elina Anttila hahmottelee museon tehtävää, tai ehkä enemmänkin tarkoitusta, näin: "Museon tehtävä on kannatella suhdettamme menneisyyteen ja luoda mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa ajallisiin jatkumoihin ja inhimillisyyteen missä tahansa ajassa ja paikassa." Aika hyvä mielestäni. Museot antavat merkityksiä ihmisille ja perusteluita tapahtumille, joka on tärkeää etenkin näinä päivinä, kun elämme maailmanhistorian rauhallisinta ja onnellisinta aikaa (kaikesta huolimatta). Epikuros sen jo tiesi, onnellisena olo ei ole helppoa. Varsin viime aikoihin asti ihmisen päivän agendalla on ollut ravinnon varmistaminen, terveenä pysyminen ja väkivallan välttely, jotakuinkin. Nyt ei tarvitse moisista samaan tapaan huolehtia, ainakaan täällä päin. Syvempiä merkityksiä ei tule pohdittua, jos arkinen puurtaminen vie kaiken ajan ja tarmon. Mutta toisin on nyt. "Miten innostaa tylsistynyttä, ylipalkattua ja ylipainoista insinööriä?" kysyy Yuval Noah Harari uudessa Homo Deus -kirjassaan (ulkomuistista siteeraten). Tässäkö olennainen kysymys museoille? Museoissa kerrotaan suuria tarinoita ja rakennetaan identiteettiä, oli se sitten suomalaisuus, länsimainen kulttuuri tai jotain ihan muuta, ja asetutaan vertailuun muiden kulttuurien kanssa. Museoissa tosiaan voi asemoida itsensä jatkumoihin, joka auttaa merkityksien ja identiteetin löytämisessä. Kyllä me jonkinlainen kollektiivinen muisti kuitenkin olemme, mielestäni, yhdessä arkistojen ja kirjastojen kanssa, mutta emme passiivinen sellainen vaan merkityksiä luova aktiivinen toimija tässä ajassa, meidän sukupolvellemme. Ei tätä työtä tehdä vain tulevia sukupolvia varten.

Lisää muuten teemapäivistä, museon määritelmästä ja Hararistakin täällä:
http://icomsuomi.blogspot.fi/2016/10/museotyon-vastuista-ja-etuoikeuksista.html

Eero Ehanti 25.10.2016 08:50


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
3 + 4 = (ratkaise tämä laskutoimitus)