Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Kulttuuriperintöala kansainvälistyy


Suomi valittiin Unescon maailmanperintökomitean jäseneksi Pariisissa 19. marraskuuta järjestetyssä vaalissa. Vaaliin osallistuivat maailmanperintösopimuksen osapuolet, yhteensä 190 maata. Komiteaan valittiin 12 uutta jäsentä. Suomen lisäksi komiteaan tulivat valituiksi Filippiinit, Jamaika, Kazakstan, Etelä-Korea, Kroatia, Libanon, Peru, Portugali, Puola, Turkki ja Vietnam. Komitean muut jäsenet ovat Algeria, Kolumbia, Saksa, Intia, Japani, Malesia, Qatar, Senegal ja Serbia. Suomen jäsenyys komiteassa kestää neljä vuotta.

Maailmanperintökomitean päätehtäviä on päättää maailmanperintöluetteloon valittavista kulttuuri- ja luonnonperintökohteista ja seurata maailmanperintökohteiden tilaa. Luettelossa on tällä hetkellä noin 1000 kohdetta ja vuosittain luetteloon valitaan noin 25 uutta kohdetta. Valintoihin kohdistuu suurta mielenkiintoa muun muassa siksi, että maailmanperintökohde-statuksella on suuri merkitys matkailun edistämiselle.
Maailmanperintökokous 2013
Maailmanperintökomitean vaali pidettiin marraskuussa 2013 Pariisissa. Kuvassa vasemmalta Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen ja Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet, jotka edustavat Suomea maailmanperintökomiteassa. Heidän vieressään erikoistutkija Stefan Wessman Museovirastosta ja tarkastaja Marjaana Kokkonen ulkoasiainministeriöstä. Kuva: Hannu Vainonen
Suomi on ollut mukana Unescon toiminnassa 1950-luvulta lähtien. Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta hyväksyttiin Unescon yleiskokouksessa vuonna 1972 ja Suomi ratifioi sen vuonna 1987. Suomen ensimmäiset kohteet Suomenlinna ja Vanha Rauma liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Sen jälkeen luetteloon on hyväksytty Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999), Struven ketju (2005) ja Merenkurkun saaristo (2006).

Suomi kampanjoi aktiivisesti lähes vuoden ajan maailmanperintökomitean jäsenyyden puolesta. Suomi lupautui kampanjassaan edistämään maailmanperintökohteiden suojelua ja hoitoa, tukemaan maailmanperintöluettelon tasapainottamista ja edistämään kohteita koskevan tietoisuuden lisäämistä. Kohteiden hoito on erittäin tärkeää.

Hyvin hoidettu kohde on tietoarvoiltaan ja matkailulliselta merkitykseltään paras kulttuuriperintötiedon välittäjä. Maailmanperintöluettelon tasapainottamisella Suomi hakee tasapuolisuutta eri maanosien ja maiden välille. Vanhat kulttuurimaat kuten Kreikka, Italia ja Espanja komeilevat listalla hyvin suurella kohdemäärällä, kun taas monissa kehitysmaissa kohteita on hyvin vähän, vaikka kulttuurit ovat yhtä vanhoja kuin Euroopassakin. Maailmanperintökohteiden tuntemus ja esim. opetuskäyttö ei myöskään ole kaikkialla hyvällä tasolla. Siksi haluamme kiinnittää tähän asiaan aivan erityistä huomiota.

Jäsenyys maailmanperintökomiteassa edellyttää myös eräiden tehtävien hoitamista kansallisella tasolla. Hallitusohjelmassa on sitouduttu maailmaperintöstrategian valmisteluun vielä tällä hallituskaudella. Jäsenyyden vuoksi strategiatyö on käynnistettävä mahdollisimman pian. Suomen maailmanperintökohteiden aielista tulee myös tarkistaa, vaikka olemmekin luvanneet, että emme komiteakaudellamme esitä hyväksyttäväksi omia kohteitamme. Meidän pitää kuitenkin olla valmiita esittämään mahdollisimman hyviä kulttuuri- ja luonnonperintökohteita heti komiteakautemme jälkeen.

Suomalaiset maailmanperintökohteet elävät omaa elämäänsä ja niiden tunnettuus ei ole ehkä paras mahdollinen edes kansallisesti kansainvälisyydestä puhumattakaan. Yksi tärkeä tehtävämme onkin lisätä kohteiden tunnettuutta sekä niiden hyödyntämistä kulttuuriperintökasvatuksessa.

Samaan ajankohtaan maailmanperintökomitean jäsenyyden kanssa osuu myös muutama muu sopimusasia. Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tuli Suomessa voimaan toukokuussa. Museovirasto on saanut tehtäväkseen sopimuksen toimeenpanon valmistelun. Samaan aikaan valmistellaan myös Faron kulttuuriperintösopimuksen ratifiointia ja Haagin yleissopimuksen toimeenpano on loppusuoralla.

Museovirasto on viime vuosina ollut aktiivisesti mukana myös European Heritage Heads Forumissa, joka perustaa ensi vuoden alusta alkaen oman toimistonsa Brysseliin. Sen tarkoituksena on eurooppalaisen kulttuuriperintötyön etujen valvominen Euroopan unionissa. Myös pohjoismaiset antikvaarivirastot ovat tehneet jo vuosia aktiivista yhteistyötä. Viimeksi ne ovat tukeneet Suomea maailmanperintökomiteakampanjassa. Meille on luonnollista tehdä läheistä yhteistyötä lähialueillamme. Siksi Nordic Heritage Heads Forum on tärkeä.

Mutta tärkeää on myös Itämeren alueen kulttuuriperintöalan yhteistyö. Itämeren maiden kulttuuriministeriöt perustivat vuonna 1997 seurantaryhmän (Monitoring Group on Cultural Heritage in the Baltic Sea States) edistämään alueen kulttuuriperintöalan yhteistyötä. Seurantaryhmä vaihtaa kokemuksia ajankohtaisista asioista sekä luo ja vahvistaa hyviä käytäntöjä, edistää alan verkostoitumista ja lisää kulttuuriperintöalan näkyvyyttä koko Itämeren alueella.

Seurantaryhmä on perustanut neljä teemaryhmää, jotka ovat asiantuntijaverkostoja mm. ammatillisten käytäntöjen kehittämiseen. Teemaryhmät ovat: Vedenalaisen kulttuuriperinnön, Rannikkoseutujen kulttuuriperinnön, Kestävän kehityksen historialliset kaupungit ja Perinteiset rakennusmateriaalit ja taidot -teemaryhmät.

Maailma on yhä kansainvälisempi. Vaikka Museoviraston tehtävä on kansallisen kulttuurimme vaaliminen, ei pidä unohtaa sitä, että olemme olleet kautta aikojen kansainvälisiä. Meille on virrannut erilaisia vaikutteita lähialueilta ja kauempaakin kivikaudelta alkaen. Miksi emme olisi mukana myös nykyajan kansainvälisessä kanssakäymisessä ja kehityksessä. Tämä on aikaisempaa tärkeämpää myös siksi, että läheisempi suhde vieraisiin kulttuureihin ja maahanmuutto tuovat meille uusia tapoja, uutta kulttuuria ja uusia kielellisiä ilmaisuja, jotka muuttavat kansallista kulttuuria.

Juhani Kostet
Pääjohtaja
Museovirasto

(17.12.2013)






1 kommentti(a)


Kiitän puheenvuorosta, hyvästä. Jos ajatellaan asemaamme Suuren Idänreitin varrella niin toiminnallinen kulttuuriperintömme on aina kosketuksissa "vieraisiin" kulttuureihin iloisesti Idän ja Lännen välissä ja maahanmuutto on aina ollut ilnamme niin vapaaehtoinen ja väkisinkin saapunut. Ilman asemaamme tässä olisimmekin jääneet köyhemmäksi maaksi - taloudellisesti.
Tuon prosessin kautta "tyyppimaisemiemme" riskinä onkin iloinen sallivat sekamelska - "kaikki käy mikä ei tapa", vähän kuin Islannissa.No olipa tuossa pitkään riskinämme myös loputon karelianismin aate: vain erämaaksi muutettu maisema harvoin harmain hirsitaloin on hienoa ja tyylikästä aitoa suomalaisuutta, nyt onneksi ajatellaan jo toisin.
Hyvää kulttuuriympäristöstrategiavuotta 2014 !

työterveyslääkäri Ruohola 3.1.2014 13:38


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
9 + 4 = (ratkaise tämä laskutoimitus)