Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Museoviraston henkilöstöpolitiikka ja määräaikaiset palvelussuhteet


Määräaikaisten palvelusuhteiden käyttöä Museovirastossa, erityisesti arkeologian alalla, on viime aikoina käsitelty myös julkisuudessa. Asioista keskusteleminen on tärkeää ja se on oleellinen osa avointa ja hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Viimeaikainen uutisointi on kuitenkin ollut varsin yksipuolista.  Avaan tässä kirjoituksessa Museoviraston näkökulmaa näihin asioihin ja toivon, että käsitykset tilanteestamme selvenisivät mahdollisimman paljon.

Museovirastossa tapahtui useita suuria muutoksia vuosina 2010-2011.Pääjohtaja vaihtui, uusi johtoryhmä aloitti työnsä ja virastossa toteutettiin mittava organisaatiorakenteiden uudistus. Muutostilanteissa työnantaja on ensisijaisesti vastuussa vakituisesta henkilöstöstä.
Arkeologeja kenttätöissä
Arkeologeja kenttätöissä Haminan varuskunta-alueella vuonna 2011. Kuva: Katja Vuoristo (DG2224_206L)
Tästä johtuen organisaatiouudistuksessa keskityttiin ensin sijoittamaan vakituinen henkilökunta uuden prosessiorganisaation mukaisiin tehtäviin.

Virasto on pyrkinyt parhaansa mukaan noudattamaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä yrittänyt aktiivisesti järjestää mahdollisimman monille töitä. Museovirasto on henkilötyövuosimäärältään keskisuuri valtion virasto, jossa on jatkuvasti ollut tarjolla sairausloma- ja muita viransijaisuuksia. Määräaikaisissa virkasuhteissa olleista ja olevista henkilöistä on haluttu "pitää kiinni" heidän osaamisensa ja tuloksellisuutensa korkean tason johdosta. Siksi heille on pyritty järjestämään töitä mahdollisimman paljon. Tämä on tarkoittanut mm. sitä, että samat henkilöt ovat työskennelleet samankaltaisissa viransijaisuus- ja projektitehtävissä eri yksiköissä.

Vakituisen vakanssin perustaminen edellyttää aina perusteltua kirjallista esitystä, kustannuslaskelmaa ja rahoituslähteen nimeämistä. Pysyvän rahoituksen puute on ollut syynä siihen, että vakituisia virkoja ei ole voitu perustaa toivotun mukaisesti eikä helpotusta määräaikaisten tilanteeseen ole tuonut sekään, että Museoviraston vakinaisen henkilökunnan vaihtuvuus on erittäin vähäistä. Sama haastava yhtälö on vallalla koko kulttuurialalla: osaavien työntekijöiden ylitarjonta, rahoituksen puute ja luonnollisen poistuman vähäinen määrä.

Syksyn 2011 budjettiriihessä Museovirastolta päätettiin leikata 3 miljoonaa euroa toimintamäärärahaa, mikä johti yt-neuvotteluihin ja rekrytointikieltoon. Budjettileikkaus edellytti yhteensä 52 henkilötyövuoden vähennystä henkilökunnan määrään.

Osa vähennyksistä saatiin toteutettua ns. luonnollisen poistuman avulla, mutta irtisanomisiltakaan ei ikävä kyllä voitu välttyä. Myös päätös kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden sulkemisesta ja avoinna pitoaikojen supistamisesta oli vaikea, mutta tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi välttämätön.  Tästä johtuen kausityöntekijöitä voitiin vuonna 2012 palkata huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Pääsääntöisesti edes sijaisuuksia ei täytetty, koska haluttiin välttää vakituisten työntekijöiden lomauttaminen. Virastossa työskenteli vuoden 2011 aikana yli 900 henkilöä ja vuoden 2012 aikana enää 600 henkilöä. Todellisuudessa säästötoimenpiteiden vaikutus koski näin ollen satoja henkilöitä, koska määräaikaisia työntekijöitä oli töissä kausiluonteisesti, viransijaisena sekä projektitehtävissä.

Jo organisaatiouudistuksen yhteydessä ja erityisesti budjettileikkauksen jälkeen määräaikaisen henkilökunnan määrään ja rekrytointiin alettiin kiinnittää aikaisempaa suurempaa huomiota. Virkamieslautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten jälkeen myös Museoviraston rekrytointiohjeistus on päivitetty vastaamaan nykyistä oikeuskäytäntöä. Museovirasto tuomittiin maksamaan korvauksia perusteettomista määräaikaisista virkasuhteista.

Arkeologien tilannetta on selkiyttänyt myös organisaatiouudistuksen yhteydessä perustettu uusi Arkeologiset kenttäpalvelut -yksikkö, johon on perustettu 8 uutta vakituista tutkijan ja apulaistutkijan tehtävää.  Kokeneita ja pitkään viraston palveluksessa määräaikaisissa tehtävissä toimineita arkeologeja oli kuitenkin moninkertaisesti enemmän kuin avoimia tehtäviä, joten vakituista tehtävää ei ollut mahdollista tarjota kaikille. Lisäksi Museovirastossa on vakinaistettu yhteensä 11 henkilöä virkamiesasetuksen perusteella vuosien 2011-2013 aikana. Ottaen huomioon viraston todella vaikea taloudellinen tilanne voidaan määräaikaisten vakinaistamisen määrää pitää merkittävänä.

Museoviraston rekrytoinneissa noudatetaan aikaisempaa tiukempaa linjaa ja määräaikaisen henkilökunnan palkkaus on minimoitu, koska työt on tehtävä sillä henkilökunnalla, johon virastolla on varaa. Mutta tilanteet muuttuvat. Ihmisiä lähtee eläkkeelle ja toisiin työpaikkoihin. Ja toivottavasti valtionkin rahatilanne vielä joskus kohenee niin, että Museovirastoonkin voitaisiin saada lisää määrärahoja koko kansan kulttuuriomaisuudesta huolehtivan henkilökunnan palkkaamiseen.

Carolina Ansinn
Laki- ja henkilöstöasianjohtaja
Museovirasto, Laki- ja henkilöstöpalvelut

(12.3.2013)





11 kommentti(a)


Hienoa, Museovirastosta on siis taas potkittu sellaiset jotka
ei sovi "suosikki" joukkoon! Ihmettelen vain mihin ne kaikki budjettirahat käytetään kun täytyy sulkea museoita.Onnekseni pääsin pois sieltä ensimmäisten joukossa! Tällaista se politiikka
oli ennen lähtöänikin siellä!



Entinen Museovirastolainen 18.5.2013 01:46

Mielenkiintoinen väite, ettei asiantuntijavirasto tarvitse akateemista asiantuntemusta. Museovirasto kyllä kuulee asiantuntijoita (satunnaisesti), mutta se on viimeisen muutaman vuoden aikana näyttänyt lähinnä kosmeettiselta kaunopuheelta; kuin seinälle puhuisi.

Museovirastolle kelpaa akateeminen asiantuntemus maisteriin saakka, mutta siitä yli on nähtävästi liikaa asiantuntijaorganisaatiolle, jonka pomot ovat pitkälti maistereita (!). Uskottava asiantuntijaorganisaatio joka hoitaa kulttuuriperinnön suojelun lakisääteisiä tehtäviä, ei voi olla 2000-luvun Suomessa sisäsiittoisten maistereiden kerho. Pitkään keitetyt maisterit varmasti hallitsevat byrokratian kiemurat, mutta tekeekö heistä päteviä hoitamaan yksin laiassa määrättyjä lakisääteisiä asintuntijatehtäviä. Virastolla on ollut viimeaikojen rekrytoinnissa saatavilla myös asiaa osaavia myös virastolla pitkään toimineita yli maisteritason koulutettuja henkilöitä, mutta virasto on nimenomaan valinnut mieluummin kauan virastolla marinoituja maistereita. Ehkä näin nimenomaan tulevien ketjutussyytösten pelossa?

Museovirastolla on nykyisin liian suuri rooli kulttuuriperinnön suojelussa: Sen toimintatavat eivät ole aidosti keskustelevia ja todellinen asiantuntijuus on yksinomaan byrokratian puolella. Laajempi asiasubstanssi on siellä ollut laitapuolen asemassa jo pitkään. Ikävää, ettei virasto näe tarvetta oman asiantujiaroolinsa vahvistamiseen. Valitettavasti.

Jonne P 30.4.2013 21:52

Pätkätyöntekijöiden juridisten oikeuksien lisäksi Yhteenveto-lehdessä sivuttiin myös työn sisällöllistä riistoa, mikä käytännössä ilmenee työsuoritusten (jopa tutkimustulosten) päätymisenä aivan muiden kuin tekijänsä nimiin. Ammatillisesti pidän tätä vähintään yhtä suurena ongelmana kuin työsopimusten asiatonta ketjuttamista.

Itse olen ollut lukuisia kertoja tilanteessa, jossa oman projektini ohella olen käyttänyt vähintään puolet ajasta esimieheni tekemisten paikkailuun. On turhauttavaa seurata, miten kolme kertaa enemmän palkkaa saava henkilö naputtaa raportteja kaksisormijärjestelmällä tai käyttää päivätolkulla aikaa muutaman dian powerpoint-esitykseen. Lopuksi pätkätyöläinen muuttaa raportin luettavaan muotoon tekemällä perusteellisen sisällöllisen ja kieliopillisen korjauksen sekä stailaa esityksen uuteen uskoon – niin että ne kehtaa julkisesti esitelläkin. Nopeammin olisin tehnyt koko homman alusta asti itse.

Välillä tuntuu, että eniten hyötyä olisi hoiva-alan koulutuksesta: sen verran päiväkotitasoista empatiakykyä vaatii, että osaa peittää oman pätevyytensä ja antaa suojatyöpaikastaan nauttivan esimiehen säilyttää omanarvontunteensa – ”toki teit tämän ihan itse, minähän vain vähän autoin”. Tämän kokemuksen valossa ymmärrän, miksi kokoustaminen on valtionhallinnossa niin suosittua: se antaa niille, joilla ei ole enää mitään työn sisältöön liittyvää annettavaa, mahdollisuuden tuntea yhteisöllisyyttä muiden samassa asemassa olevien kesken – nauttia hetken vallan tunteesta ja mikäli kokous on ollut "antoisa", siitä seuraavasta sisäpiiritiedon panttaamisesta. Ja tässä ollaan jo yhden pätkätöiden teettämiseen liittyvän ydinkysymyksen äärellä: jos joku muu tekee hommat murto-osalla omasta palkastasi ja häntä voi vielä kyykyttää pätkätyösuhteeseen liittyvällä epävarmuudella, miksi oikeastaan vaivautua tekemään mitään itse…

Andrei B. 27.3.2013 19:25

Mitä tarkoitusta varten Museovirastossa on lakipalvelut (ja lakimies), jollei hän ohjeista johtajia määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisen laittomuudesta? Kyseinen laki on yksi selkeimpiä, mitä lakikirjasta löytyy. Jos johtajat ovat kyvyttömiä varmistamaan pysyvää ja riittävää rahoitusta toiminnalle, niin ehkä voivat siirtyä myös itse pätkätöihin.

lakikarhunpalvelut 20.3.2013 19:08

Käsittääkseni Museoviraston rooli onkin olla viranomainen ja akateeminen tutkimus kuuluu yliopistoille. Museovirasto ei (kait) ole pitkään aikaan ilmoittanut olevansa tutkimuslaitos. Kapean alan erikoisasintuntijat eivät myöskään välttämättä ole viranomaistoiminnan kannalta parhaita rekrytointeja, eikä asintutnijaorganiaation merkki yksiselitteisesti ole se, että työntekijöillä on akateeminen jatkokoulutus. Se kun lopulta ei pätevöitä muuhun kuin siihen akateemisen tutkimukseen. Mutta todellakin, ilmeisesti virastoa voi 2000-luvullakin pyörittää kaveriporukassa ja suosikkijärjestelmien avulla.

? 15.3.2013 17:41

Museoviraston palkkauspolitiikkaa kauan seuranneena on ilmiselvää, että useimmat ilmoitukset avoimista ovat vain lain edellyttämiä muodollisia hakuja, joihin on jo etukäteen valittu entuudestaan tunnettu hakija. Osa avoimista työpaikoista on räätälöity, niin että vain 1 henkilö täyttää kyseiset kriteerit – vain pituus ja paino puuttuvat työpaikkailmoituksesta. Voiko Suomen valtion virastoa oikeasti pyörittää kaveriporukalla?

Itse en enää allekirjoita viraston olevan asiantuntijaorganisaatio, vaan lähinnä pelkkä viranomaistaho. Museoviraston palveluksessa on yhä vähemmän yliopistollisen jatkotutkinnon suorittaneita henkilöitä. Akateeminen osaaminen ja tutkimus on jäänyt yliopistoihin, koska enää pitkän yliopiston uran tehneet henkilöt eivät siirry viraston palvelukseen, kuten vielä vuosikymmeniä sitten.

Nimi 15.3.2013 12:23

Mielenkiintoista, että viraston henkilöstöjohtaja halusi avautua määräaikaisten asemasta. Lieko syynä kaksikin virkamieslautakunnan päätöstä, jotka ratkaistiin viraston etujen vastaisesti?
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Museovirasto laskee nämä 3 miljoonan euron leikkaukset budjetistaan v. 2012. Ainakaan leikkaus ei kohdistunut edellisen vuoden toimintamäärärahoihin, jotka vuoden v. 2011 budjetissa olivat 19 813 000 . vuonna 2012 budjetissa 19 938 000. Eli korostusta n 100 000 €. Muutos vuoteen 2011 oli, että viraston rahoista suurempi osuus n. 900 000 € oli siirretty Kansallismuseolle, vuotta 2012 varten. Sitä taustaa vasten on vaikea nähdä, että tämä määrärahojen lisääminen Kansallismuseolle johti sen alaisten museoiden sulkemiseen.
Toki valtion budjetti ei kerro kaikkea esim. viraston kiinteistömenoista jne. Mutta viraston julkisuudessa lanseeraamat leikkaukset eivät valtion budjettia tarkastellessa vaan vaikuta olevan totta ja olisi hyvä jos tämän mantran hokemisesta luovuttaisiin tai kerrottaisiin mistä todella on kysymys. Voisiko olla kysymys osaltaan siitä, että viraston kokematon johto blogitekstissäkin mainitussa organisaatiouudistuksessa tuli nostaneeksi palkkoja yli sen mihin, virastolla olisi ollut varaa, uskoen johonkin lisäbudjettiin tms.?
Viraston viime aikojen rekrytoinnit ovat todellakin olleet mielenkiintoisia. Taannoin oli mystinen henkilöstöfirman ilmoitus, jossa etsittiin asiakkaalle ”muinaisjäännösrekisterin täyttötehtäviin henkilö” ja myöhemmin viraston kehittämistoiminnoissa oli auki erikoistutkijan tms. virka vaativuusryhmällä 9, mikä käsittääkseni on ihan korkea palkkaryhmä. Kuitenkaan virkaan ei vaadittu yhtään mitään. Ei koulutusta ei kokemusta, ilmeisesti oli jo ”sopiva” hakija olemassa. I rest my case.


Mielenkiintoista 15.3.2013 10:46

On hieno asia että henkilöstöön liittyviä asioita voi käsitellä avoimesti ja niinhän niitä pitääkin käsitellä. 12-vuotta virastoa palvelleena, lopputilin 2012 saaneena kiinnittäisin myös huomiota johtamisen, varsinkin talouden hallinnan osaamista. 'Uuden' johdon ja lakihenkilöiden henkilöstö politiikka elää mielestäni mallia 'kädestä suuhun' liian monia asioita tulee 'yllätyksenä'. Tuo määräaikaisuuden perusteleminen,kuten Ansinn selittää, talouden kautta kuvastaa myös seikkaa ettei virastolla hallita taloutta pidemmällä aikajanalla. Olisihan noita tarinoita minullakin kerrottavana 'suosikeista' ja 'sovituista' asioista, mutta niinkuin sanalasku sanoo; myöhäistä rypeä kun pas&¤#¤ on hosussa. Toivon viraston työntekijöiden puolesta että johto kiinnittäisi huomiota paljon enemmän työntekijöiden jaksamiseen ja oikeaan työjakautumiseen, eli että yksittäisellä henkilöllä olisi oikein mitoitetut tehtävät joista hän myös selviää. Mitä tulee henkilöstön pätevyyteen niin niiden vuosien aikana joina toimin lähes kaikissa viraston toimipisteissä tahdon tuoda esille että kyllä siellä työskentelevät ovat täysin ammattitaitoisia ja päteviä henkilöitä joten ei ainakaan työntekijöiden kautta ole virastolla mitään uskottavuuden puutosta! Toivotan jaksamista ja uskoa virastoin kaikille työntekijöille, ihan johtoa myöten. Terveisin Kari -:)

Kari Astikainen 15.3.2013 10:44

Mikäli tosiaan pitäisi paikkansa, että: "Määräaikaisissa virkasuhteissa olleista ja olevista henkilöistä on haluttu "pitää kiinni"", tarjottaisiin heille vakituinen työsuhde.

Se että vakituisen vakanssin perustaminen edellyttää aina perusteltua kirjallista esitystä, kustannuslaskelmaa ja rahoituslähteen nimeämistä, on täysin museoviraston omien säännöksien ongelma. Suomen lain mukaan määräaikaisuuksia pitää perustella, ei vakinaistamista.

nimimerkki 13.3.2013 12:45

Selvitys pätkätöiden teettämisestä viime vuosina on toki ihan paikallaan. Langettava päätös Museovirastolle ei kuitenkaan tullut viime vuosista vaan käsittääkseni vuosien 2003-2009 välisestä toiminnasta. Eikö olisi hyvä myös kertoa, mistä pätkätyökäytäntö tuolloin johtui?

Anonyymi 12.3.2013 19:30

Museoviraston henkilöstöpolitiikasta puhuen virasto on tunnettu siitä, että pätevimmän hakijan sijasta palkataan usein (esimiehelle) entuudestaan tuttu henkilö. Viraston ulkopuolella hämmennystä ovatkin herättäneet tapaukset, joissa esimerkiksi vakituisiin virkoihin on nimitetty jopa vasta opiskelijoita. Tiedostetaanko tämän ongelman olemassaolo ja se mitkä seuraukset tästä on etenkin viraston uskottavuudelle ”asiantuntijaorganisaationa”?

Anonyymi 12.3.2013 18:38


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
5 + 5 = (ratkaise tämä laskutoimitus)