Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Kulttuuriympäristö ja kestävyys


Kulttuuriympäristömme muuttuu tarpeidemme sekä teknologian ja luonnon tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitusten vuorovaikutuksena. Ympäristömme tulevaisuus on asumisen, elinkeinojen, liikkumisen, energiantuotannon ja vapaa-ajan vieton tulevaisuutta. Latteuden uhalla: kulttuuriympäristössäkin vain muutos on pysyvää.
 
Muutoksen hallinnan suurin kysymys on kestävyys. Suomi on harvaan asuttu, etäisyydet pitkiä, ilmastostamme johtuen kulutamme energiaa. Ilmastonmuutosta ei voi enää kyseenalaistaa.
Tuulivoimaa Kemin edustalla.
Tuulivoimaa Kemin edustalla. Kuva: Mikko Härö, Museovirasto
Kulttuuriympäristön suojelussakaan ei riitä reaktiivisuus eikä muutosten itseisarvoinen vastustaminen. Jos ilmastonmuutokseen ei reagoida, on tuleva muutos sitäkin rajumpi. Perusoletuksemme on, että säilyttäminen, hyvä hoito ja säästeliäisyys ovat jo itsessään kestävyyttä. Uskon itse vakaasti myös siihen, että kestävyydestä tulee ympäristömme visuaalisen kauneuden ja houkuttelevuuden tärkeä kriteeri, vaikka se aikaa veisikin.

Kokonaisnäkemyksen muodostaminen kestävyyden ja kulttuuriympäristön suhteesta on vielä vaikeaa. Seuraavassa onkin vain pari poimintaa, rakennusten energiatehokkuudesta ja suhtautumisestamme tuulivoimaan.

EU:n energiatehokkuusdirektiivi tuli voimaan joulukuussa 2012. Rakennusten energiatehokkuutta on ilman muuta parannettava.  Sitä on kuitenkin toteutettava toistamatta virheitä, joihin sorruttiin 1970-luvun ns. ensimmäisen öljykriisin seurauksena ja sen jälkeenkin. Energiansäästön nimissä korjattiin usein teknisesti väärin. Samalla luotiin korjaamisen kulttuuri, jota voi syyllistää suuresta osasta yhä yleisempiä rakennusten kosteusongelmia.

Direktiivi tunnistaa rakennusten arkkitehtoniset ja historialliset arvot poikkeamisen perusteena. Tämän tulee myös näkyä kansallisessa toimeenpanossa. Rakennukset ovat yksilöllisiä ja keinot niiden energiatehokkuuden kohentamiseen vaihtelevat.  Ratkaisuja on haettava kulttuurihistorialliset piirteet sekä rakenne- ja materiaaliratkaisut huomioiden. Korjauksiin haluttaisiin tietysti käyttää runsaasti uusia materiaaleja, energiaa ja rahaa. Järkevämpää olisi arvioida toteutunutta energiankulutusta ja vähentää sitä jokaisen käytössä olevin pienin korjauksin ja harkituin muutoksin. Ilmatiiviyden parantamisella koetelluin konstein ja oikein materiaalein on suuri vaikutus energian kulutukseen. Tätä olemme osaltamme opettaneet jo vuosikymmeniä.

Museovirasto pitää hyvänä uusiutuvan energian lisäämistä. Vesi- ja tuulivoima sekä puun käyttö edustavat myös historiallista jatkuvuutta. Koska suuret tuulivoimalat dominoivat maisemaa melkein peninkulman päähän, on ne kuitenkin sijoitettava ja mitoitettava siten, että ne jäävät riittävän kauas ainakin valtakunnallisesti merkittävistä maisemista ja rakennetuista ympäristöistä.  Teollisuuden, liikenteen ja satamien ympäristöt ovat tästä usein poikkeus. Niissä tuulivoima voi olla hyvinkin luonteva lisä teknologian ja tuotannon maisemaan.

Olemme esimerkiksi Satakunnassa todenneet, että Sammallahdenmäen maailmanperintökohteen, hautaröykkiöalueen vuosituhansia rakentamattomana pysynyt, luonnonelementtien hallitsema kaukomaisema säästettäisiin tuulivoimalta.  Samanlainen tilanne on Köyliönsaaren Vanhakartanon ja kirkon rakennetussa ympäristössä ja niihin liittyvässä Kirkkosaaren kansallismaisemassa. Nämä poistot ovat maakunnan tasolla maltillisia eivätkä kyseenalaista uusituvan energian edistämistä Satakunnassa.

Tuulivoiman keskittäminen tarkkaan harkituille alueille on olennaisesti parempi ratkaisu kuin mattomainen sirottelu minne vaan. Pohjanmaan laakealla rannikolla 33 alueen ja 600 voimalan kokonaisvaikutus maakunnan maisemaan on meistä kohtuuttoman voimakas. Tuulivoimaa ei pidä kaavoittaa liiaksi varastoon, epämääräinen odotusaika vaikeuttaa muun maankäytön ja arkisen elämän edellytyksiä. Viranomaisten ja asukkaiden on helpompi hyväksyä realistisesti mitoitetut ja harkiten sijoitetut voimala-alueet. Jos niitä tarvitaan joskus lisää, tehtäköön uusi kaava.

Mikko Härö
Osastonjohtaja
Museovirasto, Kulttuuriympäristön suojelu -osasto

(20.2.2013)





14 kommentti(a)


Hei Esa. Minusta(kin) olisi hienoa, jos pienimittakavainen, tila- tai kiinteistökohtainen energiantuotanto lisääntyisi. Siten että voisi syöttää ylijäämää muuhun verkkoon. Se tietysti näkyisi ympäristössä pieninä myllyinä, kattojen paneeleina, vesivoimaloina (joita nykyisin uudistetaan ihan fiksusti) jne. mutta muutos olisi aika luonteva, historiallisessakin katsannossa.

Mikko Härö 1.8.2013 10:28

Suomessa on paljon paikkoja rintamailla, mitkä ovat vanhaa asiallista tuulimyllymaisemaa, toki jo muuntautuneita. Esim. Raision Myllymäki, Säkylän kirkonkylän rantaharju jne. Tosin ne jouduttiin perustamaan energiapulan takia (esim. Pyhäjärven Kauttuan kosken voimat oli valjastettu muuhun käyttöön tai käyttömaksu privilegion haltijalle maksettuna oli liian korkea talonpojan kukkarolle...) ja poistuivat käytöstä käytännöllisemmän energian tieltä. Ehkäpä valtiontuet tuovat aurinkoputket- ja paneelit Suomessa myös hyvinkin vanhojen rakennusten katoille Saksan tyyliin ?

Esa Ruohola 9.7.2013 15:01

Hei Sirkku. En ole aivan varma, tavoitanko ajatustasi. Totean silti: Vallitseva käsitys maisemista, joita meidän olisi vaalittava tai suojeltava perustuu kai aika tavalla niiden visuaaliseen kauneuteen (kauneuteen perinteisellä tavalla) sekä liittymiseen maanviljelykseen, maatalouteen tai laajemmin ns. alkutuotantoon - jonkinlaiseen ihmisen ja luonnon harmoniaan. (Maiseman ammattilaisilla olisi varmaan tuohon edelliseen heti paljon huomauttamista.) Minusta myös 'rumat' tai maisemavaurioina pidettävät alueet tai maiseman elementit ovat merkityksellisiä, laajat soranottoalueet tai kaivokset melkoisen vaikuttaviakin. Olen joskus heittänyt, että maamme rumat mutta vaikuttavat maisemakohteetkin pitäisi inventoida. Voisiko niistä sitten puhua suojelun, vaalimisen tai vastaavien asioiden perinteisin argumentein on sitten oma asiansa. Tunnistaminen ja dokumentointi olisivat jo itsessään hyvä tulos. Edellä olevalla en tarkoita, että rumuutta tai 'rumuutta' pitäisi ehdon tahdoin tavoitella.

Mikko Härö 2.5.2013 14:09

"Kulttuuriympäristössä vain muutos on pysyvää." Talvivaaran kaivos ja muut vastaavat maaperäämme myllertävät toimijat
ovat jo nyt saaneet aikaan sellaista jälkeä, että on syytä
harkita kulttuurimaisemakäsitteen laajentamista tai muuttamista. Ovathan nuo
kullan ja muiden arvometallien etsijät osa maamme elinkeinotoimintaa.
Maisema ei ole enää perinteisen kauneuskäsitteen mukainen, ehkä
rumuus on uusi trendi. Oman
kulttuurimme klassinen-käsitettä
ei kohta kukaan ymmärrä, vaikka
ymmärtääkseni vaalijat siihen
perustavat vaatimuksensa.

Sirkku Dölle 24.4.2013 00:27

http://www.youtube.com/watch?v=RkJpci_lo4o
Turisteille on annettava mahdollisuus Sammallahdenmäen ympäristöstä nauttimiseen ilman tuulivoimaloita ja vaikka olisivatkin tottuneet kotimaassaan teollisen tuulivoimalan vaikutuksiin ympäristössään eivät he halua häiriintyä matkailukohteissaan samanlaisella teollisen toiminnan melulla etc. lähistöllä.

jounia 27.3.2013 07:50

Kaikkien pitäisi olla ympäristöystävällisiä. Museotkin kuuluvat kulttuuriin.

AN79 18.3.2013 14:30

Sammallahdenmäen viisi kuvauskohtaa, 7, 4, 5, 6 ja 8 ovat suoritettu katveesta, edessä on joko Kokrinkallio tai Kirkonlaattiankallio. Ei niistä paikoista voi tuulivoimalat näkyä. Miksi esimerkiksi on eteläiseltä tuloliittymän alueelta läheltä Saarnijärveä kuvattu kahdesta kohtaa kaavailtuja tuulivoimaloita, kun jo kartasta näkee, ettei niistä paikoista voisi voimalat näkyä. Miksi ei ole voimaloita kuvattu pohjoisen tuloliittymän suunnalta, mistä ne näkyisivät useasta kohtaa. Samoin Kokrinkallion katveesta on kahdesta kohtaa kuvattu, kun voidaan jo kartasta päätellä tuloksen. Olisi ollut rehellistä mennä näiden kyseisten kallioiden korkeimmalle kohdalle kuvaamaan?
Kun on haluttu todistaa, että Sammallahdenmäen ns. kaukomaisema jäisi vapaaksi tuulivoimaloista!

Ns. tuulivoimaloiden bassomelu kantautuu usean kilometrin päähän ja voi aiheuttaa häiriöitä sydämentahdistajiin, Sammallahdenmäellä turisteja kun käy kaikenikäisiä ja joillakin voi olla sydämen vajaatoiminnan takia laitteita, joihin tällainen matalaääninen melu saattaa aiheutta häiriöitä tai vakavia häiriöitä muille sydänsairaille ihmisille.
http://www.satakunta.fi/linkkitiedosto.aspx?taso=3&id=634&sid=360#.UT4sMPbybG4.google_plusone_share
http://www.satakuntaliitto.fi/sivu.aspx?taso=3&id=360#.UTpDAphT9c8.google_plusone_share

jounia 11.3.2013 21:50

Suomen Kuvalehden Katri Merikallio kolumnoi samasta aiheesta mutta henkilökohtaisemmasta vinkkelistä.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/maisemani-rakkaani-ilmastonmuutos-tuntuu-joka-piilopaikassa?ref=top

Mikko Härö 4.3.2013 17:47

Maunu, luen parhaillaan (en tosin työaikana) Laurajane Smithiä; hänellä ja muussakin tutkimuksessa tuo 'neuvoteltu kulttuuriperintö' on olennainen, hallinnon toimintatapojakin suuresti haastava asia. Meillä se ei ainakaan kaikilta osin toimi tai ainakaan ole näkyväksi tehtyä. Faron puiteyleissopimus nojaa vahvasti tuohon ajatteluun. Koetetaan siis pitää mielesssä ja aktivoida, omissa rajoissamme.

Mikko Härö 25.2.2013 11:28

So much environmental damage for so little generation. It is not worth destroying vital carbon stores for utterly pathetic wind energy generation - at present 1.5GW.
Englannissa kommentointi on jo terveellä pohjalla. Suomessa tuulivoimaloiden sähköntuotanto on vielä surkeammalla tasolla talvesta ja tuuliolosuhteista johtuen. Turpeen hiilivarasto on vuosituhansien aikana kertynyt, kestävää kehitystä on antaa suon kehittyä sellaisenaan, metsittäminenkään ei ole huonoimmasta päästä vaihtoehdoista. Muuttamalla metsiämme ja suoalueita teollisuusalueiksi vapauttaa metaania ilmakehään. Kaikki säästöt tuulivoimaloiden ansiosta hiilidioksidipäästöjen suhteen valuvat hukkaan kun niitä rakennetaan metsään, tuulivoimaloita ei pidä missään nimessä rakentaa metsään eikä suoalueille.

jounia 25.2.2013 11:16

Daily Telegraph ei taida olla lähteenä sieltä hiilineutraaleimmasta päästä :-). Mikon ajatukset kulttuuriympäristöjen kestävästä muutoksesta ovat lähellä omiani, mutta ongelmana tuntuu olevan että kaikki puhe neuvotellusta kulttuuriperinnöstä tulkitaan helposti kutsuksi käyttää sen suojelua kynnysmattona. Lajistoperusteisen luonnonsuojelun asemaan verrattuna kulttuuriympäristöt ovat heikoilla.

Maunu Häyrynen 25.2.2013 10:36

Kommentti soiden rakentamisesta on kiinnostava, vaikka asiantuntemukseni ei riitä asian arviointiin. Valtioneuvosto teki elokuussa 2012 periaatepäätöksen suo- ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä, olikohan tämän näkökulma siinä mukana? Emme seuranneet strategian laatimista, mutta maakuntakaavoituksessa olemme kiinnittäneet huomiota soissamme säilyneeseen kulttuuriperintöön.

http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=5725

Mikko Härö 25.2.2013 08:29

Museoviraston kanta on hyvän järjenkäytön mukainen.

Tuulivoiman syrjäyttämä CO2 - tonni tulee maksamaan meillä 300 euroa per tonni, kun päästökaupassa CO2 - tonnin hinta on nyt 4 euroa.

Yksi nykyinen jättimylly hallitsee maisemaa lentoestevaloineen säteellä 20 kilometriä, eli 1200 km2.

Koska kyseessä on tulonsiirto pienelle toimijaryhmälle, on kohtuutonta alistaa koko kansa muutaman röyhkeän ja ahneen bisnespukarin aikaansaamalle ympäristötuholle.

Oikein tuumattu 24.2.2013 20:55

The Telegraph kunnostautuu taas, tällä kertaa hiilidioksidipäästöjä koskevalla tutkimuksella, eli tuulivoimalat vapauttavat suoalueille rakennettaessa enemmän kasvihuonekaasuja kuin mitä säästöjä hiilidioksidipäästöjen puolella mahdollisesti syntyisi. Suomessa tämänkin tutkimuksen valossa tuulivoimaloiden rakentaminen metsään ja suoalueille on järjen vastaista toimintaa. Sammallahdenmäen lähistöllä tuulivoimala-alueeksi kaavaillun Kivikylän metsistä noin puolet on turvepohjaista suoaluetta.
http://www.telegraph.co.uk/earth/energy/windpower/9889882/Wind-farms-will-create-more-carbon-dioxide-say-scientists.html

jounia 24.2.2013 13:08


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
7 + 1 = (ratkaise tämä laskutoimitus)