Etusivu
Arkisto
2020
2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
Linkit
Museoviraston verkkosivut
Museovirasto Facebookissa
Metsien siimeksessä
| Suomen pinta-alasta yli kolme neljännestä on metsiä, hehtaareina metsämaata on yli 20 miljoonaa. Kaikilla suomalaisilla on suhde metsään. Metsät ovat kulttuuriperintömme ydintä: metsien käyttöön liittyvä ja metsissä sijaitseva kulttuuriperintö sekä metsäsuhteemme eri ulottuvuuksineen. Siihen sisältyy myös puu materiaalina ja raaka-aineena. Välillä jo hieman hukattu, joka suhteessa kestävä voimavaramme. Puu mekaanisessa metsäteollisuudessa, taideteollisuudessa ja taiteessa, rakentamisessa, metsät biologisena kulttuuriperintönä, ihmisen vaikutuksena luontoon, luontosuhteena. |  Metsää Kittilässä Särestöniemen kentän reunalla. Kuva: Mikko Härö |
| Kansallinen metsäohjelma KMO 2010 (1998 - 99) nosti metsien kulttuuriperinnön vaalimisen yhdeksi metsäpolitiikan aiheista. Seuraava, vuoteen 2015 tähdännyt ohjelma tarkensi tavoitteeksi metsien kulttuuriperintöä koskevan kansallisen ohjelman aikaansaamisen. Konkreettiseksi hankkeeksi kirjattiin valtion metsien kulttuuriperinnön inventointi. Yksityismetsien inventointikin olisi saatava ainakin alulle. KMO 2015:n päivityksessä (2010) mainitaan lisäksi perinteisen ja nykyisen metsäkulttuurin yhteensovittaminen sekä metsien hoito-ohjeiden uudistaminen mm. maisema- ja kulttuuriarvojen huomioimiseksi. Metsäpolitiikan linjaukset ovat siis kohdallaan. Toimeenpanossakin on osin edistytty. Metsähallitus on vuodesta 2010 alkaen toteuttanut valtion metsien kulttuuriperinnön inventointia. Työ kattaa sen 12,6 miljoonasta hehtaarista 4 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata ja 1,2 miljoonaa hehtaaria luonnonsuojelualueita. Iso kakku, niinpä työ on tiukasti rajattu, vain osa alueista inventoidaan konkreettisesti. Budjetti on metsätalouden mailla noin 4 miljoonaa euroa. Summa on tehtävään nähden pieni, mutta kai ylivoimaisesti suurin yksittäinen panostus kulttuuriperinnön inventointiin Suomessa. Metsissä kulttuuriperinnön suojelun voi asettaa osin lainausmerkkeihin. Mieluummin puhuisin metsien kestävästä hoidosta ja moninaiskäytöstä myös kulttuuriperinnön turvaajana. Tämä rinnastuu tapoihin, joilla kulttuuriympäristön vaaliminen on integroitu maankäytön suunnitteluun. Kaavoitushan on eri intressien yhteensovittamista. Joskus puhutaan yleisestä ja erityisestä suojelusta. Mitä paremmin edellinen toimii, sen vähemmän tarvitaan tiukempaa ja tarkemmin kohdennettua suojelua? Tästä näkökulmasta vireillä oleva metsälain uudistus on tärkeä. Laki antaa raamit metsissä olevien kohteiden yleiselle suojelulle. Keskustelu on vilkasta, ydinkysymyksenä mahdollistaako lain uudistaminen aikaisempaa monimuotoisemman metsänhoidon. Kulttuuriperintökohteille, erityisesti muinaisjäännöksille suurimmat uhkat ovat metsämaan voimakas muokkaus ja kantojen nostaminen. Niiden välttäminen ja metsien vaihtoehtoisten käsittelytapojen tukeminen ovat parasta yleistä suojelua. Olivat suojelun keinot mitkä tahansa, tarvitsemme tietoa metsissä olevista kulttuuriperintökohteista. Tietoa saa vain inventoinneilla. Valtion metsien inventoinnista on edettävä kattavampaan yksityismetsien inventointiin metsänomistajien, metsienkäytön suunnittelun ja puun korjaajien tarpeisiin. Inventoitavat alueet ovat valtavia ja vaikeasti kuljettavia. Vain vedenalaisinventoinnit taitavat olla niitä työläämpiä. Inventointi ei ole ilmaista, mutta siihen on ekonomisia menetelmiä. Hyvänä esimerkkinä on Museoviraston ja sen yhteiskumppaneiden hanke SKAIK (Skogens kulturarv i Kvarkenregionen), http://vanha.nba.fi/fi/ajankohtaista/kansainvalinen_toiminta/yhteistyohankkeita/skaik/inventoinnin_kehittaminen Erityisen hyödylliseltä vaikuttaa kaukokartoitusaineistojen käyttö sekä ylipäänsä olevan tai helposti saatavan digitaalisen tiedon yhdistely ennen kentälle menoa. Maastossakin digitaaliset menetelmät ja paikkatieto ovat tätä päivää, myös tiedon saamiseksi suunnittelun tietojärjestelmiin ja motojen ohjaamoihin. Niiden rinnalla on erityisen tärkeää muistaa metsänomistajien, metsäammattilaisten ja paikallisen väestön konkreettinen tieto siitä, mitä puiden siimeksestä on löydettävissä. Inventointi ei onnistu ilman yhteistyötä. Rahoituksesta puhuttaessa ei pidä unohtaa, että metsätaloutta tuetaan muutenkin huomattavin summin, esimerkiksi kestävän metsätalouden harjoittamisen tuen (KEMERA) kautta. Miten metsien suojelukohteiden tunnistaminen ja turvaaminen on resursoitava ja toteutettava, jotta yksityis- ja yhteiskuntataloudelliset ja metsien muut hyödyt ovat tasapainossa? Olennaista on, ettei inventointi aiheuta kielteisiä reaktioita etenkään metsänomistajien piirissä. Myös metsässä omistus- ja nautintaoikeudet ovat herkkä kysymys, ja metsäpolitiikkaan sisältyy muutenkin lukuisia, ainakin näennäisesti ristiriitaisia pyrkimyksiä ja konfliktien aineksia. Metsänomistajien intressit ovat onneksemme aiempaa monimuotoisempia. Metsät eivät ole omistajilleenkaan pelkkää puupeltoa. Pallo yksityismetsien kulttuuriperinnön tunnistamisessa ja turvaamisessa on maa- ja metsätalousministeriöllä sekä Kansallisella metsäneuvostolla. Käytännön vastuutahona voisi olla Suomen metsäkeskus. Inventointimenetelmiä kehittäneet asiantuntijat eli Museovirasto ja metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ovat sen luonnollisia kumppaneita. Toteutuksen tasolla Museoviraston kokemukset alueellisista metsäkeskuksista ovat myönteisiä, vaikka uusissa alueellisissa metsäohjelmissa kulttuuriperintö ei vielä ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Mikko Härö Osastonjohtaja Museovirasto, Kulttuuriympäristön suojelu -osasto (26.4.2013) | |
| Twiittaa |