Blogi6

Tähän blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä.

Arkisto




2016
2015
2014
2013


Linkit


Museoviraston verkkosivut

Museovirasto Facebookissa

Metsien siimeksessä


Suomen pinta-alasta yli kolme neljännestä on metsiä, hehtaareina metsämaata on yli 20 miljoonaa. Kaikilla suomalaisilla on suhde metsään.

Metsät ovat kulttuuriperintömme ydintä: metsien käyttöön liittyvä ja metsissä sijaitseva kulttuuriperintö sekä metsäsuhteemme eri ulottuvuuksineen. Siihen sisältyy myös puu materiaalina ja raaka-aineena. Välillä jo hieman hukattu, joka suhteessa kestävä voimavaramme.  Puu mekaanisessa metsäteollisuudessa, taideteollisuudessa ja taiteessa, rakentamisessa, metsät biologisena kulttuuriperintönä, ihmisen vaikutuksena luontoon, luontosuhteena.
Metsää Kittilässä
Metsää Kittilässä Särestöniemen kentän reunalla. Kuva: Mikko Härö
Kansallinen metsäohjelma KMO 2010 (1998 - 99) nosti metsien kulttuuriperinnön vaalimisen yhdeksi metsäpolitiikan aiheista. Seuraava, vuoteen 2015 tähdännyt ohjelma tarkensi tavoitteeksi metsien kulttuuriperintöä koskevan kansallisen ohjelman aikaansaamisen. Konkreettiseksi hankkeeksi kirjattiin valtion metsien kulttuuriperinnön inventointi. Yksityismetsien inventointikin olisi saatava ainakin alulle.  KMO 2015:n päivityksessä (2010) mainitaan lisäksi perinteisen ja nykyisen metsäkulttuurin yhteensovittaminen sekä metsien hoito-ohjeiden uudistaminen mm. maisema- ja kulttuuriarvojen huomioimiseksi.

Metsäpolitiikan linjaukset ovat siis kohdallaan. Toimeenpanossakin on osin edistytty. Metsähallitus on vuodesta 2010 alkaen toteuttanut valtion metsien kulttuuriperinnön inventointia. Työ kattaa sen 12,6 miljoonasta hehtaarista 4 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata ja 1,2 miljoonaa hehtaaria  luonnonsuojelualueita.  Iso kakku, niinpä työ on tiukasti rajattu, vain osa alueista inventoidaan konkreettisesti.  Budjetti on metsätalouden mailla noin 4 miljoonaa euroa.  Summa on tehtävään nähden pieni, mutta kai ylivoimaisesti suurin yksittäinen panostus kulttuuriperinnön inventointiin Suomessa.

Metsissä kulttuuriperinnön suojelun voi asettaa osin lainausmerkkeihin. Mieluummin puhuisin metsien kestävästä hoidosta ja moninaiskäytöstä myös kulttuuriperinnön turvaajana. Tämä rinnastuu tapoihin, joilla kulttuuriympäristön vaaliminen on integroitu maankäytön suunnitteluun. Kaavoitushan on eri intressien yhteensovittamista. Joskus puhutaan yleisestä ja erityisestä suojelusta. Mitä paremmin edellinen toimii, sen vähemmän tarvitaan tiukempaa ja tarkemmin kohdennettua suojelua?

Tästä näkökulmasta vireillä oleva metsälain uudistus on tärkeä.  Laki antaa raamit metsissä olevien kohteiden yleiselle suojelulle. Keskustelu on vilkasta, ydinkysymyksenä mahdollistaako lain uudistaminen aikaisempaa monimuotoisemman metsänhoidon. Kulttuuriperintökohteille, erityisesti muinaisjäännöksille suurimmat uhkat ovat metsämaan voimakas muokkaus ja kantojen nostaminen. Niiden välttäminen ja metsien vaihtoehtoisten käsittelytapojen tukeminen ovat parasta yleistä suojelua.

Olivat suojelun keinot mitkä tahansa, tarvitsemme tietoa metsissä olevista kulttuuriperintökohteista. Tietoa saa vain inventoinneilla.  Valtion metsien inventoinnista on edettävä kattavampaan yksityismetsien inventointiin metsänomistajien, metsienkäytön suunnittelun ja puun korjaajien tarpeisiin.

Inventoitavat alueet ovat valtavia ja vaikeasti kuljettavia.  Vain vedenalaisinventoinnit taitavat olla niitä työläämpiä.  Inventointi ei ole ilmaista, mutta siihen on ekonomisia menetelmiä. Hyvänä esimerkkinä on Museoviraston ja sen yhteiskumppaneiden hanke SKAIK (Skogens kulturarv i Kvarkenregionen), http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/kansainvalinen_toiminta/yhteistyohankkeita/skaik/inventoinnin_kehittaminen

Erityisen hyödylliseltä vaikuttaa kaukokartoitusaineistojen käyttö sekä ylipäänsä olevan tai helposti saatavan digitaalisen tiedon yhdistely ennen kentälle menoa.  Maastossakin digitaaliset menetelmät ja paikkatieto ovat tätä päivää, myös tiedon saamiseksi suunnittelun tietojärjestelmiin ja motojen ohjaamoihin.  Niiden rinnalla on erityisen tärkeää muistaa metsänomistajien, metsäammattilaisten ja paikallisen väestön konkreettinen tieto siitä, mitä puiden siimeksestä on löydettävissä.  Inventointi ei onnistu ilman yhteistyötä. Rahoituksesta puhuttaessa ei pidä unohtaa, että metsätaloutta tuetaan muutenkin huomattavin summin, esimerkiksi kestävän metsätalouden harjoittamisen tuen (KEMERA) kautta.

Miten metsien suojelukohteiden tunnistaminen ja turvaaminen on resursoitava ja toteutettava, jotta yksityis- ja yhteiskuntataloudelliset ja metsien muut hyödyt ovat tasapainossa?  Olennaista on, ettei inventointi aiheuta kielteisiä reaktioita etenkään metsänomistajien piirissä. Myös metsässä omistus- ja nautintaoikeudet ovat herkkä kysymys, ja metsäpolitiikkaan sisältyy muutenkin lukuisia, ainakin näennäisesti ristiriitaisia pyrkimyksiä ja konfliktien aineksia. Metsänomistajien intressit ovat onneksemme aiempaa monimuotoisempia. Metsät eivät ole omistajilleenkaan pelkkää puupeltoa. 

Pallo yksityismetsien kulttuuriperinnön tunnistamisessa ja turvaamisessa on maa- ja metsätalousministeriöllä sekä Kansallisella metsäneuvostolla. Käytännön vastuutahona voisi olla Suomen metsäkeskus.  Inventointimenetelmiä kehittäneet asiantuntijat eli Museovirasto ja metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ovat sen luonnollisia kumppaneita. Toteutuksen tasolla Museoviraston kokemukset alueellisista metsäkeskuksista ovat myönteisiä, vaikka uusissa alueellisissa metsäohjelmissa kulttuuriperintö ei vielä ole saanut ansaitsemaansa huomiota.
 
Mikko Härö
Osastonjohtaja
Museovirasto, Kulttuuriympäristön suojelu -osasto

(26.4.2013)





8 kommentti(a)


Hei Ruohola Uskelasta.
Noinhan se on - on hyvä, jos tuotakin osaa ympäristöstä pystytään vaalimaan (ja halutaan sitä tehdä). Minusta siinä on mukavaa kirjaimellisesti luonnollinen jatkuvuus - uudistaminen vaikkapa omasta kannasta? Biologista kulttuuriperintöä.

Mikko Härö 29.5.2013 18:13

Metsäkulttuuri, kyllä.
Talousmetsän ja talon välissä on muutakin: Täällä Suomen etelän ja lounaan jokilaaksojen rintamailla siihen nivoutuu myös vanha maisemien puutarhakulttuuri suurin puutarhapuin. Se ei ole vain rälssin, pappiloiden ja kirkkomaiden ominaisuus se on hyvin vanhojen kantatalojen ominaisuus maamme Lounaisosissa. Vanha ylläpidetty suurten puiden puutarha on pihametsä, kulttuuria. Parhaissa paikoissa jatkumoa jo 1700 luvun alulta saakka, ei ole ollut vain siis lehdesten kasvattelua mäissä ja notkoissa.
Toki tietyt kovat talvet (1709,1939 jne.) ovat niitä puutarhoja päärynöiden, omenapuiden ja kirsikkapuiden suhteen säännöllisesti harventaneet, mutta jotakin on aina säilynytkin.


Ruohola Uskelasta 21.5.2013 11:08

Airi. Tuo metsäkulttuuri on ihan hyvä käsite.

Omalta osaltani, ks. esim.

wwwb.mmm.fi/kmo/asiakirjat_raportit/KMO25112005Härö.ppt

'Rahoitus Museovirasto kanssa' - mikäs siinä, ilman muuta haluamme olla mukana mutta kyllä pallo on MMM:ssä


Mikko Härö 30.4.2013 09:53

Kansallinen metsäohjelma 2010 nosti esille metsiin liittyvän kulttuuriperinnön. Se on paitsi muistitiedon kokoamista myös kiinteän metsistä löytyvä kulttuuriperinnön tallentamista kuten Jouni Taivainen kuvaa. Oikea tieto lainsuojaamista muinaisjäännöksistä helpottaa metsätalouden työtä. Tietojärjestelmistä saadaan tarkastettua pois epämääräisiä havaintoja ja aiempien pistemäisten rajausten sijaan kohteille tulee aluerajaus.

Metsien kulttuuriperintö ei ole irrallista ympäröivästä kulttuurimaisemasta vaan osa sitä. Airin esille nostamaan metsäkulttuuri-käsitteeseen sisältyy mielestäni myös miten me säilytämme metsien kulttuuriperinnön. Onko meillä tahtoa siihen että metsäkämppiä säilytetään alkuperäisillä paikoillaan kertomassa savotoista? Onko meillä osaamista turvata upeilla paikoilla olevien uittokämppien kulttuuriympäristö kesämökkikäytössä? Tulisiko meillä arvotettuna myös metsien tuottamaa kulttuurimaisemaa osana maaseutumaisemia?


Anu Vauramo / Metsähallitus luontopalvelut 29.4.2013 11:30

Metsähallituksen kulttuuriperintöinventoinnit alkoivat laajamittaisesti talousmetsissä vuonna 2010 KMO:n linjausten mukaisesti. Suojelualueilla inventointeja on kuitenkin tehty luontopalvelujen toimesta jo vuodesta 2006 alkaen.

Metsähallituksessa on suojelualueiden hoidon, käytön ja suojelun tarpeita silmällä pitäen luotu inventointimentelmä, johon sisällytetään arkeologisten kohteiden lisäksi myös rakennukset ja maisema. Tätä menetelmää käytetään pääpiirteissään myös talousmetsien inventoinnissa.

Metsiin liittyvä kulttuuriperintö pyritään saamaan talteen mahdollisimman monipuolisesti ja laaja-alaisesti. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että kulttuuriperintöä ovat kaikki ihmisen jälkeensä jättämät rakenteet tai niiden jäännökset kivikaudelta noin 1960 -luvulle. Tähän sisältyvät siis varsinaisten muinaisjäännösten lisäksi myös erityisesti Metsähallituksen oman toiminnan kautta syntyneet kohteet kuten metsätyökämpät, metsänvartijatilat, kruununtorpat, uittorakenteet sekä niiden jäännökset tai muut nuoremmat yleensä 1900 -luvullle kuuluvat kohteet kuten toisen maailmasodan aikaiset varustukset. Pohjois-Suomessa kiinnitetään erityistä huomiota saamelaisiin ja porotalouteen liittyviin kohteisiin.

Työkenttä on laaja. Tähän mennessä on inventoitu noin kaksi miljoonaa hehtaaria talousmetsiä, maastokattavuuden ollessa Lapissa noin neljä ja muualla maassa noin kahdeksan prosenttia. Kohteita on tähän mennessä kartoitettu yli 5000. Niistä noin 1600 on muinaismuistolain mukaisia kohteita ja muu osa muita kulttuuriperintökohteita (kuten edellä mainittuja metsätyökämppiä, uittorakenteita tai niiden jäännöksiä). Inventoinnissa halutaan kiinnittää huomio näihinkin kohteisiin, koska ne ja niihin liittyvä tietous ovat katoamaisillaan. Nyt ovat viimeiset hetket saada nämä tiedot talteen.

Inventoinneissa yksi keskeinen menetelmä on paikallisten ihmisten haastattelu. Muita erityisesti 1900 -luvun kulttuuriperintöön liittyviä lähdeaineistoja ovat vanhat metsätalouskartat, joita on hankkeen aikana digitoitu Kansallisarkiston kokoelmista valtavat määrät inventoinnin tutkimuskäyttöön. Nämä kartat kattavat aikajakson noin 1800 -luvun lopulta noin 1960 -luvulle ja niistä saadaan hyvä kuva metsäaluidemme nuoremmasta maankäytöstä. Karttoihin on merkitty mm. metsätyökämpät, kulkureitit, metsänvartijatilat, kruununtorpat,viljelykset, uittoreitit, polkupyörätiet jne. Uutena menetelmänä inventoinneissa käytetään laserkeilausaineistosta tuotettuja vinovalovarjokuvia, joiden avulla pystytään tunnistamaan esim. tervahautoja, hiilimiiluja, kivikautisia asuinpainanteita jne. Inventointien esivalmisteluaineistot ovat laajoja ja monipuolisia ja ne ohjaavat maastotyötä siten, että inventointialueet tulevat tehokkaasti, mutta myös tasapuolisesti tutkittua. Tavoitteena on saada hyvä yleiskuva tutkimusalueen kulttuuriperinnöstä.

Metsähallituksen talousmetsien kulttuuriperintöinventointi valmistuu vuonna 2015, jolloin kaikki talousmeetsät on kertaalleen inventoitu. Suojelualueilla inventoinnit jatkuvat vielä tämän jälkeenkin. Lisäksi Metsähallitus kouluttaa henkilöstöään vuosittain yheistyössä Museoviraston kanssa, jotta taattaisiin metsien kulttuuriperinnön suojelu kaikissa metsien käytön vaiheissa ja osattaisiin suojella myös ne kohteet, jotka eivät vielä näy missään tietokannoissa.

Lisätietoa Valtion metsien kultuuriperintöinventoinneista:

http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Hankkeet/Kulttuuriperintoinventointi/Sivut/Valtionmetsienkulttuuriperintokohteideninventointi.aspx



Jouni Taivainen 29.4.2013 10:12

Matti. Metsähallitus on aikanaan, 90-luvulla kartoittanut kämppiään ja niitä on suojeltukin. Enso Gutzeit oli aikanaan erinomaisen historiatietoinen ja kävi myös kämppiään läpi. En kuitekaan osa sanoa, mikä kämppien tilanne on nyt Stora Enson aikana (lienevät Tornatorilla?). Omistusten muutokset eivät sinänsä ole ongelma, kunhan omistaja on vastuullinen. Mutta yhdyn perushuoleesi. Olet oikeassa siinä, että uiton kohteet ovat hävinneet kuin huomaamatta ja nopean tehokkaasti - uittosääntöjä ja -yhdistyksiä purettaessa ja vesistöjen luonnontilaan palautettaessa? Erityisen iloinen olen muuten ollut siitä yhteistyöstä, joka Stora Ensolla ja Museovirastolla, ja vastaavasti meillä ja Metsäliitolla (Metsä Group) on ollut toimivien tuotantolaitostenkin kulttuurihistoriallisten arvojen turvaamisessa.

Mikko Härö 28.4.2013 16:07

Metsätalouden kultturiperinteen kannalta olisi mielestäni viimeiset ajat inventoida metsäkämppiin ja uittoperinteisiin liittyvät metsäkulttuurin suojelutarpeet. Metsäkämpät poistuivat jo 1970-luvulla yleisestä käytöstä kun metsurit alkoivat kulkea hakkuutyömailla autoilla ja uitoista viimeiset irtouitot taisivat olla Kemijoella 1980-luvun lopulla. Metsähallitus on sen jälkeen lakkauttanut metsäkämppien ylläpitoa ja myynyt tai purattanut niistä valtaosan. Myöskin Villi Pohjolan virkistyspalvelukäyttö on viime vuonna vuokrattu Lomarenkaalle ja viimeiset rippeet kämppähistoriasta hiipunevat ja menetetään metsähistoriaa lopullisesti.

Metsäkulttuuriin liittyen pitäisi mielestäni jopa pyrkiä elvyttämään vanhaaa historiaa järjestämällä esim. näytösluontoista turismia palvelevaa savotta- ja uittoperinnettä esim. Metsähallituksen luontopalveluihin ja kansallispuistoihin sekä luonnonsuojelualuesiin liittyen ohjelmapalveluina, joissa yrittäjävetoisesti voisi syntyä myös uuttaa työllisyyttä.

Kulttuuriperinteeseen liittyen olisi myös toivottavaa, että metsiemme käsittelytavoissa kunnioitettaisiin vanhoja metsänhoitoperinteitä säilyttämällä mahdollisimman pitkälle metsiemme luonnontilaisuuden ilme, koska ns. tehometsätalous voimakkaine maanpinnan käsittelyineen muuttaisi globaaalisti käytettynä menetelmänä liian paljon metsiemme virkistysarvoja joihin liittyvät myöskin kasvavat hyötyliikunnan tarpeet ja taloudellisetkin hyödyt kuten merjastuksen ja sienestyksen suosion kasvu.

Matti Myllyniemi 26.4.2013 20:00

KMO 2015 sisällytti rohkeasti ensimmäisen kerran kulttuuriarvot ohjelmaansa vuonna 2010. Tavoitteeksi asetettiin, että vahvistetaan metsien kulttuuriarvoja tuottavia tekijöitä. Tämän tavoitteen vaikutusmittariksi ja tavoitetasoksi määriteltiin, että valtion metsissä olevat kulttuuriperintökohteet on inventoitu, ja yksityismetsissä tiedonkeruu on käynnissä.
Lisätoimia ja uutta potkua tarvitaan erityisesti yksityismetsien tiedonkeruun organisointiin. Toteutus voitaisiin tehdä hyödyntämällä jo nyt olemassa olevaa ja monien tahojen, kuten maanomistajat, kyläyhdistykset, kotiseutuyhdistykset jne, keräämää maastotietoa. Tiedonkeruun lähtökohtana tulee olla maanomistajan vapaaehtoisuus. Toisaalta Museoviraston kanssa tulee saada valmiiksi ja käyttöön rahoitus talousmetsien laaja-alaisten muinaisjäännösalueiden hoitoon, tämä kohdistuisi pelkästään muinaismuistolain suojaamiin kohteisiin.
Sana kulttuuriperintö on käsitteenä liian suppea ja sen sijasta tulisikin KMO:ssa käyttää metsäkulttuuri -sanaa, joka monipuolisemmmin kuvaa metsien tuottamia kulttuuriarvoja ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Metsäkulttuurin tunnetuksi tekemiseen tarvitaan alueellista ja paikallista viestintää, metsäteollisuusyritysten kannattaakin arvioida metsäkulttuuria markkinointiviestinnän näkökulmasta.
Työtä on vielä paljon edessä ja siksi on tarpeen seuraavaankin Kansalliseen metsäohjelmaa sisällyttää kulttuuriarvoja tuottavien tekijöiden vahvistaminen.


Airi Matila/Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 26.4.2013 16:30


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
5 + 2 = (ratkaise tämä laskutoimitus)